Lapsimessut 2016 ja muita kuulumisia

Eilen tuli täyteen 30 raskausviikkoa ja nyt on siis meneillä uusi raskausviikko 31. Niin ne viikot vaan vierii, enää vajaa 10 viikkoa laskettuun aikaan eli noin 2 kk 1vko. Viime viikon tiistaina mulla oli neuvola, mutta eipä siellä mitään ihmeitä tapahtunut. Sf-mitta oli nyt 27 ja huiteli siinä keskikäyrän tietämillä. Vaavin sydänäänet oli hyvät ja siellä se Pikku Pampers taas veteli sikeitä...hänestä taitaa tulla aika rento jäbä, joka ei turhia stressaa ja rehki. Nukkuminen anakin maittaa siellä masussa, toivottavasti nukkuis sit yhtä hyvin synnyttyäänkin. Pikkusella on kyl jo havaittavissa jonkinlaista unirytmiä, välillä tuuppii menemään jo aika lailla ja sitten on taas hiljasia vaiheita. Neuvolassa sovitiin myös, että ens kerralla R tulee taas neuvolaan mukaan, että hän voi tunnustaa isyytensä. Nykyään, kun voi tuon isyyden tunnustaa jo etukäteen neuvolassa, nii ei tarvii sitten olla tekemisissä lastenvalvojan kanssa vaavin synnyttyä. Hyvä parannus tämäkin on entiseen systeemiin, mutta mielestäni on hieman hullunkurista, että avoliitossa elävät isät joutuvat isyytensä tunnustamaan ollakseen lapsensa isiä ja avioliiton sisällä syntyneet lapset ajatellaan automaattisesti aviomiehen lapsiksi. No mutta ei siitä sen enempää...Seuraava neuvola meillä on siis vajaan 3 viikon päästä. Ja ensi kuussa alkaa myös perhevalmennus, jota odotan jo innolla, vaikka se onkin kai vaan luentotyylistä sepitystä.

rv 30

Mulla on nyt muutamia päiviä ollu taas ihan hyvä olo, eikä harjoitussupistuksiakaan ole ollut niin paljon. Tossa viikko taaksepäin mulla oli silleen vaihtelevasti tosi tukala olo ja runsaasti harjoitussuppareita. Ja oli monta tosi kurjaa iltaa ja yötä. Tukala olo ei meinannut millään mennä ohi ja ähisin ja puhisinkin monesti melkeen koko illan. Yöllä missään asennossa ei ollut hyvä nukkua ja vessassskin piti rampata. Aamut ja päivät sujui suht. ok, mutta iltaan mennessä alkoi tukala olo. Olin myös aamusin todella väsynyt, mikä varmaan johtui huonosti nukutuista öistä. Mutta onneksi asiat on nyt paremmin ja olo taas mukavampi. Pikku Pampers on ollut myös tosi aktiivinen liikkuja lähiaikoina <3 Ei ole tarvinnut miettiä, että onkohan sillä kaikki kunnossa.  

No tulihan siitä Lallista hieman siistimpi!

Pari viikkoa on mennyt jotenkin hujauksessa ohi, enkä ole ehtinyt/muistanut tänne blogiini kirjoittaa. Kertaan pikaisesti tärkeimmät tapahtumat. Lalli-koiramme sai uuden kevätlookin ja jo oli aikakin. Edellisestä nypinnästä olikin jo kulunut liian pitkä aika, mutta tossa nyt oli ollut kaikenlaista häslinkiä, kun vaihdettiin nyppijää jne. En oikeen tiedä olinko tyytyväinen lopputulokseen, sillä mielestäni koiran turkki jäi hieman vaille loppusilausta ja hintakin oli suolainen, 80€. Täytynee miettiä, että viedäänkö ensi kerralla vielä samaan paikkaan kokeiluun vai kokeillaanko kenties jotain muuta lahtelaista yritystä. Lallista puheen ollen...se on alkanut käyttäytymään välillä iltaisin tosi oudosti ja on stressaantunut, eikä yhtenä iltana edes oikeen suostunut tulemaan mun lähelle. Epäiltiin, että voisiko se aistia mahassa asuvan vauvan ja kummastella, kun sitä ei kumminkaan missään näy. Lalli nyt muutenkin on aika outo luonne. Se on aina ollut säikky ja kaikenlaisesta poikkeavasta stressaava, mutta toivottavasti se tottuu uuteen perheenjäseneen sen synnyttyä.

Lelu turvakaukaloon

Pari viikkoa sitten perjantaina näin rakkaita ystävieni Myyrmäessä Bar Cafe Lunassa, jossa lukioaikana paljon vietettiin yhdessä aikaa, Oli tosi hauskaa ja kyllä se aina piristää kummasti, kun pääsee hyvien ystävien seuraan. Nyt kun asustellaa täällä Lahessa, niin ei tuu ihan extempore lähettyä pääkaupunkiseudulle kahville näkemään ystäviä, vaikka eihän tossa oo kuin 100 km välissä. Viikonloppuja tulee kyllä siellä päin vietettyä ja usein yövytäänkin sitten mun vanhempien luona tai anoppilassa. Vaavin synnyttyä varmaankin vierailut muuttuvat enemmän päiväkäynneiksi. Samaisena lauantaina (16.4) olin katsastamassa Lapsimessut Helsingin messukeskuksessa. Väkeä oli kuin meren mutaa ja olihan siellä messukeskuksessa tietty muitakin messuja samaan aikaan menossa. Paljon oli lapsiperheitä liikkeellä ja odottavia vanhempia. Messuilla oli paljon kaikenlaista kivaa nähtävää ja monia hyviä tarjouksiakin. Olin messuilla muutaman ystäväni ja 11 kuukauden ikäisen kummityttöni kanssa. Messuilla liikkuminen oli hieman hidasta, kun moni oli rattaiden kanssa liikenteessä ja kaikki kulkivat mihin suuntaan sattuu. Meilläkin oli rattaat, joten hieman hitaasti edettiin. Mielestäni myös messuständit oli sijoitettu hallissa hieman sotkuisesti, joka hieman häiritsi kiertelemistä. Mutta se siitä valittamisesta...sillä messut oli kuitenkin pääasiassa onnistuneet. Katseltiin suurin osa ständeistä läpi ja lähti sieltä muutama tarvikekin mukaan. Ostin vauvan turvakaukaloon laitettavan lelun, joka musta oli kyllä tosi hellyyttävä. Sitten ostin outlet exposta torkkupeiton ja tyynyn ihanalla lapsekkaalla kuosilla. Aattelin, että ne voi sitten laittaa joskus vauvanhuonetta koristamaan, jos joskus sellainen saadaan isompaan asuntoon muuttaessamme ja aluksi torkkupeittoa voisi vaikka käyttää pinnasängyn päiväpeittona. Pesinkin jo torkkupeiton ja tyynyn valmiiksi, mutta pelkäsin että niistä häviää pehmeys heti ekassa pesussa. Mikä hienointa, näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan ne pysyivät yhä pehmoisena ja värit yhtä kirkkaina kuin alunperin!

Torkkupeiton ja tyynyn kuosi

 

Olitko sinäkin lapsimessuilla? Millaisia löytöjä teit?

Raskaus

Lupailin ekassa blogipostauksessani, että kertoisin enemmän tästä raskaudesta ja sen kulusta. Elikkäs ihan aluksi voisin kertoa, että tää raskaus oli siis odotettu ja toivottu. Plussasin marraskuussa ja oltiin kyllä hieman yllättyneitä, sillä tämä raskautuminen tapahtui yllättävän nopeasti e-pillerien pois jättämisen jälkeen. Mutta tietenkin oltiin iloisesti yllättyneitä! Siitä tämä sitten lähti, ensimmäinen raskauteni. Aluksi päätettiin, että pidetään asia vielä salassa kaikilta, että kerrotaan, vasta kun raskaus on vähän edennyt ja ollaan nähty itse ultrassa, että kyllä siellä kohdussa elämää on. Aluksi oli vaikeeta pitää raskautta salassa, kun siitä olisi halunnut koko maailmalle toitottaa, koska olin vaan niin iloinen siitä. Mutta toisaalta myös pelko siitä, että en olisikaan raskaana tai jotain olisi pielessä, auttoi pitämään asian salassa. Kuitenkin, myöhemmin sain kuulla ystäviltäni, että pientä epäilyä asiasta oli ollut. Ehkä sitten vaan jotenkin käytökselläni sain nämä epäilyt aikaan. Kyllä se vähän ärsytti, koska omasta mielestäni olin niin hyvin pitänyt asian salassa. Vanhojen huonojen elämäntapojen välttely näköjään sitten herätti kuitenkin epäilyksiä.

Plussaamisen jälkeen otin aika nopeasti yhteyttä neuvolaan ja sain ensimmäisen neuvola-ajan parin viikon päähän. Ekassa neuvolakerrassa käytiin läpi ihan perusasioita, mitattiin paino ja verenpaine jne. Sitten varattiin myös aika ekaan ultraan, jossa nähtäisiin, onko siellä kohdussa ketään kotona. Ultra saatiin raskausviikolle 10 eli parin viikon päähän ekasta neuvolakäynnistä. Aika noiden kahden välillä tuntui ikuisuudelta, mutta kun ultra päivä vihdoin koitti, saatiin nähdä, että siellähän se pikku papu oleili. Sitten varattiin aika sikiöseulantaan, jossa katsottiin onko sikiön niskaturvotus normaali. Tämä ultra suoritettiin juuri, kun 13 raskausviikkoa oli täyttynyt. Kaikki tässäkin ultrassa näytti olevan mainiosti. Oli ihanaa nähdä, kun pikkuinen oli kasvanut ja näytti jo ihan ihmiseltä eikä pieneltä toukalta. Raskauden ensimmäinen kolmannes mulla meni pahoinvoinnin merkeissä, mutta onneksi se oli kumminkin siedettävää. Raskausviikolla 14 pahoinvointi oli tiessään ja pystyin alkaa nauttimaan paremmin tästä raskaudesta.

Seuraavaksi sitten olikin neuvolaan meno, tällöin raskausviikkoja oli jo kertynyt plakkariin 16 eli oltiin jo hyvää matkaa raskauden toisella kolmanneksella. Vielä tuohon aikaan en itse tuntenut vaavin liikkeitä tai en ainakaan osannut kuvitella tuntemieni tuntemusten olevan vaavin tekosia. Neuvolassa sydänäänet kuuluivat normaalisti ja muutenkin kaikki oli oikein hyvin. Painoni ei ollut tuolloin vielä noussut lainkaan, mikä varmasti johtui raskauden alun pahoinvoinnista ja siitä, että mulla oli jo muutama ylikilo entuudestaan. Neuvolan jälkeen taas odoteltiin reilu kuukausi ja sitten olikin jo rakenneultra. Rakenneultrassa mitattiin vaavin kaikki rakenteet perusteellisesti ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ei mitään poikkeumaa löytynyt. Oltiin tosi huojentuneita ja oli ihanaa taas nähdä meidän Pikku Pampersia. Ultratessa vaavi vaan suurimmaksi osaksi veteli sikeitä, mutta suostui muutamaan otteeseen heräämään ja liikkumaan. Painoarviokin vastasi raskausviikkoja. Ultran päätteeksi kysäistiin myös vaavin sukupuolta ja kätilö sitä sitten katsoi lopuksi tovin ja veikkasi poikaa, hieman kyllä vaavilla oli jalat ristissä näköesteenä. Kätilö otti vielä muutamia kuvia vaavista meille kotiin vietäväksi ja silloin pikkuinen avasikin haaransa ja nähtiin sitten itsekkin, että kyllä se luultavasti poika on. Tästä poikauutisesta vihjailinkin hieman ekan postaukseni lopussa. Oltiin R:n kanssa kotona veikkailtu, että poika se varmaan on. Ja itellä oli jotenkin kokoajan sellanen vahva poikafiilis, vaikka tosin välillä epäilykset vaihtelivatkin oireiden mukaan. Meille ei oikeestaan ollut mitään sukupuolitoivetta, mutta haluttiin silti tietää sukupuoli jo etukäteen, jotta olisi helpompi valmistautua tulevaan perheenjäseneen. Mutta siis onhan se aivan ihanaa, että meille tulee pikku poika <3 Rakenneultran aikaan tunsin jo liikkeitä jonkin verran, mutta en kuitenkaan kovin usein. Kätilö kuitenkin rauhoitteli, että kun mulla on istukka tuossa etuseinämässä, että se vähän vaimentaa liikkeitä.

Viimeksi olen käynyt neuvolassa noin kuukausi sitten ja silloin mitattiin ekaa kertaa sf-mitta, joka oli 23. Mitta meni siinä lähempänä yläkäyrää, mutta normaalin rajoissa. Mahani pullahti kunnolla esille vasta edellisen neuvolakäynnin jälkeen joskus raskausviikolla 17-18, siksi sf-mittaa ei varmaankaan oltu mitattu aikasemmin. Oli muuten tosi hassua, kun tuntu, että se raskausmasu ilmesty kuin yhdessä yössä. Painoni oli myös jo huomattavasti noussut viime mittauksesta ja ehkä hieman liiankin nopeasti, josta olin hieman huolissani. Mutta neuvolan täti, sanoi että voihan olla, että kasvu tuosta vielä tasautuu eikä asiasta kannata vielä huolestua. Neuvolan jälkeen varasin ajan sokerirasitustestiin, kuten neuvolassa oli sovittu. Mulla olikin tuo testi reilu viikko sitten. Se oli aika inhottava kokemus, mutta siitä selvittiin. Se sokerilitku oli tosi kamalaa ja huono olohan siitä tuli. Se sokerilitku pysyi kuitenkin sisällä ja kaikki kolme verikoetta saatiin otettua. Kyselin tuloksia neuvolasta seuraavana päivänä ja sain puhtaat paperit eli tulokset oli normaalit, ei raskausajan diabetestä. Mikä oli tietenkin tosi kiva kuulla, sillä raskausdiabeetikon ruokavalio ei olisi oikeen houkuttanut mua. Mutta olisihan munkin tietty syytä hieman kiinnittää huomioita siihen mitä syön ja jättää herkuttelut pienemmälle. Lupaan koittaa tehdä parannuksen, mutta nyt hieman jäätelöä kiitos! ;D

Raskausviikko 28+0

Tänään tuli täyteen tasan 28 raskausviikkoa ja nyt alkaa sitten taas uusi viikko ja uudet kujeet. Elikkäs mulla on jo menossa raskauden viimeinen kolmannes ja alkaa jo vähän jännittämään itse h-hetki eli synnytys ja uuden elämän tilanteen alkaminen. Onhan tässä varmaan vielä monen monta viikkoa aikaa ennen kuin vauva saadaan maailmaan, mutta aika vaan kuluu niin nopeasti. Monta koulujuttua pitäisi ehtiä vielä tekemään tämän kevään aikana, monia lastenhoitotarvikkeita pitäisi vielä hankkia ja vauvanhoito-oppaitakin voisi vähän lueskella. Laitoin muuten Kelan hakemukset vetämään tossa sunnuntaina, niin nyt sitten tässä vaan odotellaan äippäpakkauksen saapumista. Voisinkin tehdä blogipäivityksen äitiyspakkauksesta, kun vaan saan sen eka tänne kotiin hypisteltäväksi. Jonkinlaisen mielipiteen olen jo muodostanut uuteen 2016 vuoden äitiyspakkaukseen silloin maaliskuussa, kun Kela sen julkaisi. Mutta ehkä kuitenkin lopullinen mielipide siitä syntyy vasta, kun pääsee sitä lähemmin tutkailemaan. Voin paljastaa jo etukäteen, että uuden pakkauksen värit ja kuosit ovat mielestäni ihania ja suloisia sekä ne sopivat varmasti tosi hyvin tulevalle poitsullemme.

Hello world!

Mä oon Riikka ja oon 27-vuotias opiskelujen loppusuoralla oleva opiskelija Lahdesta. Asun ihanan avopuolisoni R:n ja 10-vuotiaan Lalli-koiramme kanssa kerrostalokaksiossa täällä Lahti-cityn laitamilla. Odotamme ensimmäistä lastamme ja hän mitä luultavammin liittyy seuraamme heinäkuun tienoilla. Tämä on mun ihka ensimmäinen blogipostaus ja oon ihan intoa täynnä. Päätin siis perustaa tämän blogin, koska haluan jakaa kokemuksiani ja mietteitäni niistä kiinnostuneiden kanssa.

Kerronpa hieman itsestäni: ihan aluksi haluan vaan sanoa, että tää vaan tuntuu jotenkin tosi luontevalta aloittaa tämä mun oma blogi just nyt, kun mun elämän suurin haave on täyttymässä eli oma lapsi siis! Ajatus siitä, että sisälläni kasvaa tuo pieni ainutlaatuinen  ja kaunis ihmisenalku, on ihana. En malta odottaa, että samme hänet syliimme ja elämäämme. Odotan jotenkin tosi innolla tulevaa lapsiperheen arkea, vaikka tiedänkin, että varmasti siinä tulee olemaan omat haasteensa, mutta ne haasteet otan mielelläni vastaan. Joten antaa tulla vaan, tätä tulevaa mammaa ei lannista mikään! Tai ehkä katsotaan asiaa uusiksi sitten pikkuisen synnyttyä, niiden yösyöttöjen ja sen kaamean väsymyksen keskellä.

Taustatietona itsestäni voisin kertoa, että olen siis todella lapsirakas ja olen haaveillut omasta lapsesta/perheestä, jo sieltä omasta varhaislapsuudestani asti, joka tosiaan voi kuulostaa joidenkin korvaan aika oudolta. Ihan pienenä halusin saada 100 lasta, enkä kokenut siinä mitään muuta epäkohtaa kuin, että miten saisin kaikkien vauvojen sängyt mahtumaan samaan tilaan ja että millä rahalla hommaisin kaikki tarpeelliset hoitotarvikkeet. Myöhemmin kuitenkin hieman viisastuneena päätin, että 1-3 lasta saa riittää, jos sellasia mulle vaan suotaisiin. Koko lapsuuteni ja pitkälle nuoruuteenkin haaveammattini oli lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja, mutta tämänkin jätin taakseni ja päätin, että lapsia hoidan kotona ja työkseni valitsen ihan jonkun muun ammatin. Ja tulevalta ammatiltani olenkin päättänyt olla luova insinööri, siis jos nämä kaksi asiaa edes voi yhdistää. No ei vaiskaan, tietenkin voi! Tekninen ja visuaalinen osaaminenhan kulkevat hienosti ja aikaansaavasti käsi kädessä. Insinööriopintoni alkavat olemaan loppusuoralla ja saas nähä saanko ne valmiiksi ennen kuin meidän pikku Pampers tulee maailmaan. Opiskelu ja pikku lapsi eivät nimittäin mielestäni kuulosta kauhean helpolta yhtälöltä, mutta eiköhän siitäkin selvitä, jos siihen tulee tarve. Mutta opiskelujen jälkeen työt saavat hieman oottaa, sillä luvassa olisi äitiyslomaa oman pikku Pampersini kanssa.

Tällä hetkellä on siis meneillä raskausviikko 28, tähän mennessä kaikki on sujunut hyvin ja toivon jatkolta samaa. Blogini tulee keskittymään suurilta osin tähän uuteen elämäntilanteeseen valmistautumiseen ja totutteluun sekä heinäkuun koittaessa blogi alkaa varmasti pyöriä lapsiperheen arjen ympärillä.

Seuraavissa blogipäivityksissäni voisin avata hieman enemmän meidän kotia, sitä miten tämä raskaus on tähän mennessä sujunut, mitä vauvahankintoja on tehty ja mitä kaikkea pitäisi vielä hankkia jne. Mutta niistä lisää myöhemmin!

Kaikkille tuleville blogini lukijoille: 
Tervetuloa tänne elämäni keskiöön, toivottavasti viihdytte!

P.S Mistä on pienet pojat tehty? ;)