Rv 40+2, joko nyt...eiku nyt!

Huomenta, päivää! 

Ei ole vaavi itsestään vielä mitään ilmoittanut ja tuntuu, että joka aamu on fiilis, et ei taaskaan! On tää loppuajan odottelu kyllä raastavaa hommaa. Mielessä on vaan koko ajan...et joko nyt...eiku nyt... Hyvänä puolena on kyl se, että ei sitä synnytystä osaa ees nii kauheesti enää pelätä, kun toivois sen vaan nyt alkavan! Tietty sitten, kun se aika oikeesti koittaa, nii sitä varmaan toivoo kuitenkin lisäaikaa valmistautumiseen! On tää ihmismieli erikoinen...

Väsynyt alkaa myös mulla olemaan olo, enkä öisin saa enää kunnolla nukuttua. Eilen oli neuvola ja siellä kaikki oli ihan ok, mutta sovittiin uutta aikaa ensi tiistaille, kun verenpaineet oli vähän koholla ja kun tuota turvotusta riittää, vaikka muille jakaa. Toiveissa olis kyllä, että oon jo räjähtänyt kahdeksi kappaleeksi ennen tuota seuraavaa neuvola-aikaa! Mutta saas nähä!

Rakas siskoni lensi viime yönä tänne Suomeen lomalle ja odotan hänenkin näkemistään innolla! Olisin kyllä toivonut, että seuraavan kerran, kun nähdään on meidän pikku Papukin jo maailmassa. Pitää nyt tässä haistella tilannetta, mutta jos ei vaavi pian ala syntymään, niin nähdään sitten siskoni kanssa varmaan ihan muuten vaan. Ehkä hän piipahtaa täällä Lahdessa meillä kylässä, ensi viikosta varmaan ainakin! Sisko on nyt maisemissa seuraavat 10 päivää ja olisi kyllä tosi kiva, jos meidän pikkuinenkin syntyis tällä ajalla, että ehtisi sitten tässä tätiinsä hieman myös tutustua. Pidetään peukkuja, että kohta alkaisi tapahtumaan!

Tänään on 8. heinäkuuta ja on siis päivä, jota mä ja R veikattiin pikku Papun syntymäpäiväksi. Mutta ainakaan vielä ei ole mitään merkkejä vauva saapumisestaan antanut...Eli odottelu sen kuin jatkuu! Pitää varmaan tästä nyt nousta sängystä ja keittää kahvit, ja koittaa keksiä jotain sisältöä tähän päivään, että aika ei vain matelisi! 

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Laskettuaika ylitetty ja odottelu sen kun jatkuu!

R jäi viime perjantaina töistä lomalle ja nyt sitten saadaan nauttia toistemme seurasta oikeen kunnolla seuraavat 7 viikkoa (kesäloma+isyysloma) ja toivottavasti myös pian meidän pikku Papun seurasta.

Loma aloitettiin oikeen kunnon "rentouttavalla"  siivouspäivällä; 4 tunnin auton sisätilojen siivouksella! Se kyllä toimi hyvin sen päivän rasitteena, mutta kostautui sit kuitenkin illalla kovina selkäkipuina. No nyt on ainakin auto siisti! Siitä olikin hieman aikaa, kun ollaan meijän auto kunnolla sisältä pesty/siivottu. Toi auto on ollu meillä nyt viitisen vuotta ja en kyllä muista kertaakaan, että oltais sitä tolleen kunnolla siivottu. Pestiin penkit vesipesurilla ja muutenkin pyynättiin pakun hytti ja kontti putipuhtaaksi.

Nyt oon koittanut tehdä joka päivä ja ilta kunnon reippaan kävelylenkin ja aloitin myös muutama päivä sitten juomaan vadelmanlehtiteetä, kun luin jostain, että se voisi edistää synnytyksen käynnistymistä tai ainakin vahvistaa supistuksia. Nyt on siis menossa rv 40+1 eli vauva voi syntyä jo hetkenä minä hyvänsä. Kotikonstien käyttökään ei siis liene pahasta enää tässä vaiheessa ja parashan se olisi, että vaavi syntyisi luonnollisesti ilman, että synnytys joudutaan erikseen käynnistämään. Ja saahan näillä ainakin aikaa paremmin kulumaan, jos ei muuta. Saunottu on myös paljon ja tänään kokeilin myös tulista ruokaa. Ja alaselkää oon hieronu, joka päivä, istumalla tossa meillä lainassa olevassa hierovassa tuolissa. Sillä oon kyl saanu aikaseksi muutamia kovempia supistuksia ja ainakin selkäjumin auki.
 

Ollaan oikeestaan tällä viikolla suurimmaksi osaksi siivoiltu ja katottu leffoja. Ja sit tietty odoteltu uutta tulokasta. Aikaa ollaan koitettu siis kuluttaa siivoamalla ja netflixistä on myös tullut katsottua aika paljon leffoja ja modern familyä (ties kuinka mones kerta tää on, kun sitäkin taas uusiksi katon). Muutama päivä sitten alotettiin viaplayn ilmaset kuukaudet (babyboxissa saatiin kuponki, joka oikeutti viaplayn 2kk:n ilmaseen katseluun.) Ollaankin nyt katottu jo muutama leffa sieltä ja tarkotus olisi nyt ennen nukkumaan menoa katsoa vielä joku leffa kans.

Eilen mun yksi hyvä ystävä kävi meillä täällä Lahessa vierailemassa, joka oli kyl tosi kiva piristys, sillä kyllä tää odottavan aika käy pitkäksi. Viime viikollakin sain vastaanottaa vieraita, kun ystäväni ja pieni kummityttöni kävivät piipahtamassa, ja tuomassa iloa tämän väsyneen odottavan mamman päivään. Tänään käytiin R:n kanssa moikkaamassa myös erästä ystävää ja hänen uutta hauvavauvaa. Oli kyllä tosi söpö piski! On ne koiranpennutkin kyllä niin suloisia, niin kuin ihmisenkin pennut :D Ollaan siis myös koitettu keksiä aina joka päivälle jotain menoa, että tää odottelu ei tuntuisi niin pitkältä.

Laskettuaika on nyt siis ylitetty ja meneillä on raskausviikko 41. Alkaa kyllä tää odottelu jo pikku hiljaa riittää ja olisi vaan niin mukava saada pikkuinen jo luoksemme. Huomenna olisi sitten neuvola ja se onkin sitten tän raskauden viimeinen eli jos yliajalle pahasti mennään niin sit siirrytäänkin jo äitiyspoliklinikan puolelle asioimaan. Ja neuvolaan mennäänkin sitten seuraavan kerran vasta vauva kainalossa.

Tässä tällainen pikainen tilanne katsaus tai ainakin jotain sekavaa höpinää. Ja odottelu siis vaan jatkuu! Olisipa kyllä hienoa, jos synnytys vaikka vielä tänä yönä lähtisikin käyntiin, eikä huomenna tarvisikaan neuvolaan mennä, vaan saatais lähteä suoraan sairaalaan synnyttämään. Toiveajatteluahan tää vaan on, mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Mutta nyt leffan kimppuun ja sitten nukkumaan! Ja toivon mukaan tänä yönä saisin hieman nukuttuakin!

Öitä!

Juhannus tuli ja meni, mutta meilläpä on tiedossa paljon isompi juhla!

No nyt on juhannus ohi ja tylsä sunnuntai on taas koittanut. Moni varmasti vietti tätä keskikesän juhlaa mökeillään grillaten ja nauttien luonnon rauhasta. Meillä kuitenkin juhannus vietettiin ihan kaupunkimaisemissa kotosalla. Ei me yleensäkään olla mökkeilty juhannuksena, kun eihän meillä ole mökkiä, eikä tuttavien mökeillekään ole usein kutsua käynyt. Osalla ystäviemme perheistä on kesämökkejä, mutta yleensä perheet ovat itse siellä juhannusta viettämässä, joten ei olla kaveriporukallakaan juhannuksena mökkeilemään päästy, joka on siis tietenkin täysin ymmärrettävää. Kyllä varmaan itsekkin kaikki juhannukset mökillä vietettäisiin, jos sellainen vaan olisi. Yleensä ollaankin juhannus vietetty ystävien kanssa, usein jonkun luona grillaten ja juhlien. Tärkeintähän tässäkin juhlassa on mielestäni hyvä seura. Tällä kertaa poiketen aikaisemmista juhannuksista oltiin vaan kotosalla R:n kanssa kaksistaa ja se osottautui myös oikeen hyväksi vaihtoehdoksi, sillä mukavaa oli. R:llä oli myös juhannuksena muutama tunti töitä, joten ei voitu minnekkään pidemmälle siksikään lähteä ja toisekseen meidän autokin on tällä hetkellä hajalla. Syötiin, katottiin leffoja, kuunneltiin musaa, ulkoiltiin Lallin kanssa ja saunottiin. Eilen, juhannuspäivänä, meillä oli oikeen saunavihtakin nostattamassa juhannussaunan tunnelmaa. Pakko myöntää, että meillä ei usein saunota, ehkä kerran kuussa olisi realistinen arvio, mutta nyt juhannuksena pääsin kyllä taas saunan makuun, ja saunottiinkin molempina päivinä ja pitkään. Oli kiva löylyjen välissä käydä partsilla vilvottelemassa ja saada vihtomalla saunaan ihana juhannuskoivun tuoksu sekä nauttia löylyssä kylmää saunalimua sekä -olutta (mun osalta tietty alkoholitonta). Saunavihdalla saatiin aikaan sotku, mutta se oli sen arvoista, sillä vieläkin kylppärissä vallitsee ihana koivun tuoksu. Tietenkin kunnon puulämmitteisessä saunassa tunnelma olisi varmasti noussut vielä korkeammalle, mutta kyllä tolla sähkösaunallakin ihan mukavat löylyt saa, kun muistaa pitää lämmön sopivan lempeänä. Meillä on muuten saunassa sellainen saunatroikka ("suihkulähde"), jolla saa hyvin kosteutettua saunan ilmaa ja, joka toimii myös kivasti tunnelman luojana. Suosittelenkin kaikille lämpimästi sellaista, niitä löytyy varmasti monen saunatarvikkeita tuottavan yrityksen tuotevalikoimasta. Meillä muistaakseni tämä kyseinen kapistus on Hukka-merkkinen. Mielstäni se kosteuttaa hyvin kuivaa sähkösaunan ilmaa, vai kuvittelenkohan vain.

Juhannusaattona kuunneltiin myös musaa, joka vei meidät takaisin suhteemme alkulähteille. Kyllä sitä naurettiinkin R:n kanssa kaikille hauskoille vanhoille biiseille...Oi sitä nostalgian tunnetta, vaikka suurin osa biiseistä ei tosin enää korvaan ihan niin hyvältä kuulostanutkaan. Onhan musamaku varmasti vähän muuttunut kuitenkin näiden 9 vuoden aikana, vaikka aika kaikkiruokaisia me molemmat ollaankin musiikin suhteen. Me myös grillattiin  pihvit ja makkarat sisätiloissa meidän pöytägrillillä, ja nam, hyvää oli! Eilen herkuteltiin myös omatekoisella mustikkapiirakalla kaupan vaniljajäätelön kera. Eli juhannuksen yhteenvetona voisi sanoa, että: "Kyllä se juhannus ihan kaupunkiolosuhteissakin sujuu!"

Nyt on siis juhannus lusittu, mutta meilläpä on edessä paljon suurempi juhla...oman lapsen syntymä!
Nyt on menossa jo kovaa vauhtia raskausviikko 39 ja laskettuun aikaan ei ole enää kuin 10 päivää. Hullua ajatella, miten nopeasti aika on kulunut, mutta sitten toisaalta taas hyvin hitaasti, sillä niinhän sitä tavataan sanoa, että odottavan aika on pitkä. Kuitenkin, kun katson taaksepäin tätä raskausaikaa, tuntuu hieman haikealta, että se on kohta tulossa päätökseen, sillä on se vaan ollut niin ihanaa; vauvan liikkeiden tunteminen, tähän mahassa asuvaan pikku kaveriin tutustuminen, pienen rakkaan sydänäänten kuuleminen ja ultrassa pikkuisen näkeminen, vauvan tuloon valmistautuminen henkisesti ja myös konkreettisesti. Tänään R:n kanssa aamulla sängyssä mietittiinkin, että miten ihmeellistä se onkin, että ihan kohta meitä on kolme ja pian saadaan se meidän pienokainen ekaa kertaa syliimme. <3 Ei sitä tunnetta, joka siitä syntyy, osaa edes kuvitella! Nyt meidän pitää vaan vielä jännätä, milloin pikku Papu päättää seuraamme liittyä. Iik, en malta odottaa!

Onhan se, että saadaan vauva oikeasti tänne meidän luoksemme, varmasti vielä tätä raskausaikaa ihanampaa...sitä en ollenkaan epäile! Ja onhan näihin raskauden ikäviin oireisiin ehtinyt jo sen verran kyllästyä, että synnyttämäänkin lähden kyllä ihan ilomielin. Jännittäähän se tietenkin, mutta on ihanaa saada oma keho takaisin. Päästä eroon näistä kiristävistä norsunjaloista, kämmenien turvotuksesta, aamuisista botox-huulista ja rannekivuista ja kihelmöinnistä. Ja saada puristusvoima takaisin käsiin, että ei tarvitse kaikkien pullojen ja purnukoiden avaamiseen aina jonkun muun apua. Ja olisi kiva saada oikeeseen käteen tunto takaisin, sillä se on ollut jo viikon verran kadoksissa. Raskausmasua kyllä varmasti tulee hiukan ikävä ja sitä, että sille ei voi enää höpötellä ilman, että ei saa hullun leimaa otsaan.

Mainitsinkin aikaisemmin baby shower-postauksessani, että ystäväni olivat keksineet leikkimielisen kisan siitä, milloin meidän Papu syntyy. Olen pyytänyt muutamia muitakin, kuten vanhempiani ja veljeäni, tekemään oman arvionsa siihen kalenteriin. Musta on hauskaa seurata, osuuko joku oikeaan päivään ja mittoihin. Tänään itseasiassa on yksi veikattu syntymäpäivä, mutta eipä vauva ole ainakaan vielä itsestään mitään ilmoitellut. Ja luulempa, että meidän pikku Papu ei vielä tänään ole valmis tänne ulkomaailmaan tulemaan! Mutta eihän sitä koskaan voi tietää, sillä iltahan on vielä nuori! ;D

Sairaalakassi

Nyt kun alkaa se h-hetki eli synnytys lähestymään on aika pakata sairaalakassi. Oon jo pitkään miettinyt, että mitä pitäisi pakata mukaan ja netistä oon kaivellu tietoa, millaisia asioita ihmiset ovat pakanneet omiin sairaalakasseihinsa ja mitkä tarvikkeet on koettu tarpeellisena. Tänään vau.fi-sovellus muistutteli sairaalakassin pakkaamisesta ja, siksi päätinkin nyt sitten vihdoinkin pakata oman sairaalakassini valmiiksi. Nyt on meneillä raskausviikko 38+1 ja synnytyshän voi oikeastaan alkaa hetkenä minä hyvänsä. Neuvolassakin sanottiin, että vauvat yleensä syntyvät siinä välillä 2 viikkoa lasketuan ajan molemmin puolin, että nyt sitten vaan odotellaan, että milloin lähtö tulee.

Eli nyt sitten olen saanut pääpiirtein oman sairaalakassini pakattua. Päädyin siihen, että pakkaan kaksi kassia: yhden itselleni ja yhden vauvalle. Omaan sairaalakassiini keräsin kaiken, mitä itse tarvitsen synnytyksessä, vuodeosastolla ja sairaalasta lähtiessäni. Sinne pakkasin myös R:lle ja itselleni pientä purtavaa mukaan, ja myös R:lle yhden puhtaan t-paidan. Luultavasti vain mä yövyn vauvan kanssa sairaalassa ja R menee yöksi kotiin koiramme luokse eli ei varmaan sellaista perhehuonetta edes pyydetä. Pitäähän jonkun huolehtia Lalli-koirastamme, että se pääsee tarpeeksi usein ulos ja saa ruokansa. Tietenkin asiaa katsotaan sitten vielä tilanteen mukaan, että jos esimerkiksi oon tosi poikki, niin sitten täytyy koittaa saada joku koiraa vahtimaan, että R voi jäädä sairaalaan kokoaikaiseksi avuksi. Ja eihän sitä tosiaan edes tiedä, että onko sellaista perhehuonetta mahdollista saada, sillä Päksissä vuodeosaston huoneista tehdään perhehuoneita tarpeen mukaan vaan silloin, kun ei ole ruuhkaa.

Oman sairaalakassin sisältö:

• Tavarat, jotka on alleviivattu, aion ottaa mukaan sairaalaan, mutta pakkaan ne mukaan vasta sairaalaan lähtiessä, koska ne ovat päivittäisessä käytössä (tai en muuten vaan vielä ole niitä saanut pakattua).

Vaatetus:

• 4 x mummoalkkarit (jos sairaalan pökät ei tunnu mukavilta)
• 4 x sukat (en siedä niitä sairaalan sukkia, jotka ei ollenkaan pysy jalassa)
• 2 x imetysliivit
• 2 x imetystoppi (jos tekee mieli pukea omia vaatteita päälle)
• tuubitoppi
• R:lle t-paita
• joku rento mekko ja legginssit kotiinlähtöä varten (en ole vielä jaksanut niitä valita)
• joku neule kotiinlähtöä varten, jos sää on vilposampi (pitää napata matkaan sairaalaan lähtiessä)

Hygieniatuotteet:

• shampoo ja hoitoaine
• hammasharja ja -tahna
• suihkusaippua ja kuorintavoide
• vartalo- ja käsirasva
• meikinpoistolaput
• hiuslakka (tuskimpa tulee käytettyä)
• deodorantti
• huulirasva
• sheiveri

Imetys, siistiytyminen ja lääkkeet:

• harja ja kampa
• ponnareita ja pinnejä
• samarin, panadol ja rennie
• 3 x kestoliivinsuojat
• 4 x kertakäyttöliivinsuojat
• mamilan-nännivoide
• ceridal-lipogeeli
• 2 x yösidettä
• Natusan-puhdistuspyyhkeitä (niillä voi itseään hieman siistiä, jos ei suihkuun kykene.)
• maidonkerääjä
• rintakumit
• vehnätyyny

Ajanvietettä, muutama juttu vauvalle ja muut:

• vauvakirja (jota voi vähän jo täytellä, jos aika käy pitkäksi)
• 3 x myssy + tumput (niitä voidaan pitää vauvalla sairaalassa ja R voi viedä kotiin mennessään ne Lallille nuuskittavaksi.)
• kapaloliina
• kamera + muistikortti + laturi (R saa tuoda mun järkkärin sitten myöhemmin sairaalaan, kun en sitä viitsi sairaalakassiin änkeä. Ekan päivän kuvat otetaan kännyköiden ja tabletin kameroilla.)
• kännykkä + laturi + power bank (Ajattelin ottaa power bankin mukaan, jotta voin ladata puhelintani tarvittaessa myös sillä. Sairaalassa on kuulemma mahdollista ladata kännykkää ja muita laitteita ainoastaan vierailutilassa.)
• neuvolakortti ja lompakko
• meikkipussi
• kuulokkeet
• tabletti+laturi (sain äidiltäni lainaan, sillä on sitten kiva vaikka katsoa netflixiä tai vaikka kirjottaa tänne blogiin, jos aika sairaalassa tulee pitkäksi)
• kynä ja vihko (jos jotain haluan kirjoitella ylös)
• juomapullo (moni on kuulemma kokenut tämän hyväksi varusteeksi, joten päätin itsekkin sen sitten pakata mukaan)
• korvatulpat (helpottamaan nukkumista...jos ylipäätänsä saan sairaalassa nukuttua) 

Eväät:

• 3 x pillimehu
• 3 x myslipatukka (muutama tuli jo syötyä...hups!)
• proteiinipatukka
• 2 x lakumatto (kun se uusien suositusten mukaan on ollut kokonaan kiellossa ja sitä on tehnyt mieli koko raskauden ajan)
• purkkaa
• kukkaro, jossa hieman kolikoita (jotta R voi käydä ostamassa sairaalan välipalaautomaatista tarvittaessa itselleen vielä jotain muutakin evästä) 

En pakannut kauheasti mitään eväitä mukaan, koska sairaalastahan mä saan täysihoidon kuitenkin eli  talo "tarjoaa" ruoat. R ei saa sairaalasta ruokia, jos ei sitten perhehuoneeseen päädytä, mutta hän voi sitten käydä aina sairaalaan tullessa ostamassa jotain evästä itselleen mukaan.

Vauvalle siis pakkasin oman kassin, jossa on vaavin kotiutumisvaatteet ja muut tarvikkeet. Sen R voi tuoda sitten kotiutumispäivänä sairaalaan turvakaukalon kanssa. En ihan osannut karsia vauvanvaatteita yhteen asukokonaisuuteen, kun vauvan kokoa ei voi tietää eikä kotiutumispäivän säätäkään. Mutta kuitenkin nuo pikkuiset vaatteet eivät paljon laukkutilaa vie, joten ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole, että mukana on muutamat vaatevaihtoehdot.

 

Vauvan kassin sisältö:

• jatkopala bodyyn, jos bodyt on liian pieniä
• 2 x harsoliina
• puuvillapeitto
• muutamat sukat, tumput ja tossut (joista voidaan sitten sairaalassa valita  sään mukaiset ja asuun sopivat)
• uniriepu
• 2 x tutti (jos tulee tarve)
• 2 x body (kokoa 50 ja 56 cm)
• muutama myssy
• 2 x kuolalappu
• 3 x housut (nämäkin kokoa 50-56 cm)
• 2 x haalari ( fleece- ja puuvillahaalari, jos sää vaatii kerrospukeutumista) 
• 2 x vaippa

Sukat, tossut, tumput. tutit, jatkopalabodyyn, harsoliinat, peitto ja uniriepu

kuolalaput, uniriepu, harsoliinat ja peitto

Bodyt

myssyt, housut ja bodyt

housuvaihtoehdot

Vauvan kotiintuloasun suunnittelua

fleece- ja puuvillahaalari

pari vaippaa, jos hätä yllättää

Tällaiselta mun sairaalakassi näyttää. Nyt sitten vaan odotellaan, milloin sairaalaan lähtö tulee ja kassin sisällölle tulee käyttöä. Katotaan, kuinka paljon on turhaa tavaraa matkassa ja mitkä tavarat osoittautuvat tarpeellisiksi. Tulen sitten kertomaan kokemuksiani tästä sairaalakassin sisällöstä, kun sen aika koittaa. 

Tuleeko sulle mieleen jotain, mitä olisi vielä hyvä pakata mukaan? 

Millaisia tavaroita itse pidit tarpeellisina sairaalassa ollessasi?

Riikan mango-currykana-pekoni-punasipuli-paprikapizza

Ihan ekaksi pitää sanoo, että NAM! Oon kyllä monesti tilannut pizzeriasta oma valinta -pizzan, jossa on kanaa, pekonia, sipulia ja paprikaa, ja siitä onkin muodostunut mun lempparipizza. Nyt sitten, ekaa kertaa kokeilin itse tehdä pizzaa näistä raaka-aineista ja pakko sanoa, että se onnistui täydellisesti! Eihän tämä herkku tietty sieltä terveellisimmästä päästä ole, mutta voihan sitä välillä vähän herkutella. Tämä sopii esimerkiksi tosi hyvin viikonlopun herkkuruoaksi. 

Ajattelinkin nyt jakaa tän mun oman pizzaohjeeni teidän kanssanne. Ja se vielä piti sanoa, että tässä ohjeessa on hieman koitettu päästä helpommalla, mutta halutessaan voi kaiken valmistaa ihan itse alusta alkaenkin. Mieleisen pizzapohja-ohjeen löydät varmasti pienellä googletuksella. 

Riikan mango-currykana-pekoni-punasipuli-paprikapizza:

Raaka-aineet:

• pizza kit (pizzapohja+tomaattimurska), vaihtoehtoisesti voit tehdä itse pizzapohjan ja ostaa erikseen purkin tomaattimurskaa.
• maustamaton kananpojan fileesuikale 500g
• HEINZ curry mango sauce (hedelmäinen maustekastike, maustettu currylla ja mangolla)
• 1 paketti pekonia
• 1 paprika
• 1 punasipuli
• emmental juustoraaste

Valmistusohje:

• Lämmitä uuni 200 asteiseksi.
• Laita pizzapohja uunipellille, jossa on leivinpaperi, ja levitä tomaattimurska sen päälle.
• Paista kanasuikaleet curry&mango -kastikkeessa, ja lisää ne pizzapohjan päälle.

• Leikkaa pekoni sopivankokoisiksi suikaleiksi (halutessasi voit esikypsentää sen pannulla) ja lisää muiden ainesten päälle.
• Purista mango&curry-kastiketuubista halutessasi hieman kastiketta myös pekonien päälle.
• Leikkaa paprika suikaleiksi ja punasipuli renkaksi, ja lisää ne muiden ainesten päälle.
• Viimeiseksi ripottele haluamasi määrä juustoraastetta pizzan päälle ja laita pizza uuniin.
• Ota pizza pois uunista, kun se näyttää kypsältä. Pizzapohjan kestää valmistua noin 15-20 min, mutta itse pidin pizzaa uunissa noin 30 min, että pekonitkin olivat varmasti kunnolla kypsyneet, ja hyvä siitä tuli.

 

Ja sitten vaan syömään!

 Bon appétit! 

Meillä tämä pizza sai ainakin suuren suosion, siis mun ja R:n osalta, ja maistoihan toi meidän Lallikin hieman pizzanreunaa. Tämän pizzan kanssa ruokajuomaksi sopii hyvin kokis! (meidän valinta oli pepsi max, jota on nyt kesällä tullut juotua ehkä hieman turhankin usein)

Kokeile ihmeessä tätä mun ohjetta ja kerro oma mielipiteesi siitä.

Jos vähänkään raaka-aineet ovat mieleisiäsi...Olen varma, ettet pety! 

Ikea-reissu ja makuuhuoneen uusi look

Jos Ikeaan haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...siis siihen kuinka kauan siellä pystyykään viettämään aikaa. Se meidän toissa viikonloppunen reissuhan kesti sen lähemmäs neljä tuntia. Tavattiin mun vanhemmat siinä pyöröovilla klo 12 ja siitä se kiertäminen sitten alkoi. Löydettiin uusi tietokonepöytä meidän makkariin, joka siis on sellanen aivan minimaalisen kokoinen, vaan 75 cm leveä, johon just ja just mahtuu meijän näyttö ja näppäimistö. Sitten ostettiin myös yksi 120cm leveä seinähylly, joka sijoitettiin tohon meijän ruokapöydän yläpuolelle. Pakko alkaa käyttää seinätilaa hyödyksi, kun lattiatilaakaan ei enää kauheesti oo vapaana. Oltais myös ostettu yksi kapeampi seinähylly, mutta sen kiinnitysosat oli valitettavasti lopussa, joten jäi sit koko hylly ostamatta. Haluisin nimittäin tohon pinnasängyn yläpuolelle kans jonkun hyllyn, johon vois pistää jotain pehmoleluja, valokuvakehykset ja muuta pientä rekvisiittaa. Ostettiin parvekkeelle sellainen säilytysarkku/-penkki, jonka mahdollisesta hankinnasta oon muistaakseni jo aikaisemminkin maininnut, ja ostettiin sen päälle myös istuinpehmusteet. Siihen voidaan sitten laskea vauva kantokopassa päiväunilleen ja muutenhan sitä voi käyttää penkkinä sekä sen sisälle voi säilöä jotain ulkorojua.

Parvekkeen uusi säilytyspenkki

No sitten siihen Ikea-reissun päätarkoitukseen eli pinnasängyn ostoon. Vauvantavara-osastolla vierähti myös aika kauan aikaa ja mukaan lähti paljon muutakin oheistavaraa kuin vain se pinnasänky. Päädyttiin Sundvik-nimiseen kiinteä päätyiseen pinnasänkyyn. Se vaikutti meille parhaalta vaihtoehdolta ja sen ulkonäkö miellytti meitä molempia. Väriksi valittiin valkoinen, tai mä valitsin, sillä R olis halunnu ruskean, mutta tässä asiassa mä kumminkin sain luvan päättää. Valitsemamme pinnasängyn pohjan saa kahteen eritasoon ja toisen laidan saa tarvittaessa irti. Eli pinnasänkyä voi käyttää taaperopetinä, kun lapsi vähän kasvaa ja osaa itse kulkea sänkyyn ja pois.

Pinnasänkyyn ostettiin Vyssa snosa -patja, jossa on kaksi erilaista puolta. Toinen puoli on munakennomainen, jonka ansiosta ilma kiertää paremmin ja se myös lievittää kehoon kohdistuvaa painetta. Toinen puoli on tasainen. Patjassa on myös konepestävä päällinen, jonka ansiosta patja on helppo pitää puhtaana. Me hankittiin pinnasänkyyn myös petauspatja, muutama muotoonommeltu lakana, helmalakana ja laitapehmuste. 

Pinnasänky

Äitiyspakkauksen vuodelaatikko saa toimia vaavin ensisänkynä. Laatikkoa ympäröi reunapehmuste, joka on myös aikoinaan ollut mun ja sisarusteni ensisänkyä koristamassa.

 

Ikeasta mukaan lähti myös itkuhälytin, joka oli sillä hetkellä tosi hyvässä tarjouksessa. Alkuun oltiin mietitty, että ei me välttämättä itkuhälytintä tarvita, mutta kun niin hyvään hintaan saatiin, niin ostettiin sellainen sitten kumminkin. Onhan se kyllä ihan kätevä kapistus esim. parvekkeella nukuttamista varten, niin ei tarvitse kokoajan olla korvat höröllä, että jokohan se vaavi on herännyt. 

Vanhempani kustansivat oikeestaan kaikki vauvantarvikkeet, jotka tällä reissulla ostettiin eli suuri kiitos siitä heille! Kyllä nyt kehtaa vauva jo maailmaan saapua, kun on oma petikin jo valmiina oottamassa. Ai niin ja saihan vaavi tältä reissulta vielä toisen unipussinkin! Itse olen joskus aikaisemmin jo yhden ostanut, sekin on Ikeasta. Mielestäni tuo unipussi kuulostaa ihan kätevältä vaihtoehdolta peitolle, sillä sitä vauva ei saa heti päältään pois potkittua ja sen pitäisi muutenkin kuulemani mukaan rauhoittaa lasta. Yösyötökin luulis menevän paremmin kuin lämpötila ei vaihtele, kun peitto seuraa mukana. Aion ainakin kokeilla tuota unipussia vauvalla ja katsoa osoittautuuko se käytännölliseksi. Unipussi on myös kätevä ottaa mukaan, jos yövytään jossain muualla kuin kotona. Voisin sitten myöhemmin tulla kertomaan käyttökokemuksia unipussista, kun vauva on syntynyt ja unipussi on saatu kokeiluun.

vauvan unipussit

Ikeassa vierähti niin paljon aikaa, että lähdettiinkin siitä sitten suoraan ajelemaan takaisin Lahteen. Oltiin kyllä hieman väsyneitä siitä kiertelystä ja mulla oli sen jälkeen myös jalat ihan turvoksissa. Eli ei siis mentykkään enää vanhempieni luokse kylään sillä kertaa, mutta syötiin Ikeassa kuitenkin yhdessä shoppailun välissä. Syötiin possunleikkeet ja jälkiruoaksi pehmikset.

 

Kun päästiin kotiin, alettiin heti R:n kanssa kasata hankittuja kalusteita ja laittamaan makkaria uuteen uskoon. Kokeiltiin aluksi, sitä aikaisemmassa päivityksessänikin esittelemää järjestystä, mutta se ei osoittautunutkaan niin hyväksi suunnitelmaksi. Sitten kokeiltiin vaihtaa pinnasängyn ja työpöydän paikkaa. Löydettiinkin paras mahdollinen järjestys, jolla kaikki kalusteet saatiin mahtumaan ja, joka vaikutti hyvin toimivalta ratkaisulta. Tässä vielä muutama kuva makkarin uudesta järjestyksestä ja sisustuksesta:

Pinnasänkyyn pitäisi vielä asentaa viime viikolla ostamani verhotango ja ommella verho. Haettiin eilen illalla mun ompelukone häkkivarastosta ja nyt pitäisi sitten tsekata sen kunto ja alkaa ompelemaan. Ehkäpä me jossain vaiheessa vaavin sänkyyn verhot saadaan, ja jos ei, niin sitten laitan verhotangon mukana tulleen verhon sänkyä koristamaan. En kuitenkaan ihan vielä heitä hanskoja tiskiin, sillä voihan olla, että musta kehkeytyy vielä hyväkin ompelija...mutta vahvasti kyllä epäilen!

Miniloma kahden kesken

Eilen illalla palattiin takaisin kotiin! Viime viikonloppu siis vietettiinkin Mäntyharjulla lomatunnelmissa. Perjantaina lähdettiin jo hyvissä ajoin reissuun; mä nappasin tavarat ja Lallin matkaan, ja menin hakemaan R:n töistä klo 12. Tarkennuksena siis, että eihän me siis ihan kaksistaan oltukkaan reissussa, kun olihan meillä tuo meidän karvainen kaveri mukana. Kun oltiin haettu R, lähettiin suoraa ajelemaan kohti Mäntyharjua ja eihän tästä Lahesta tosin aja sinne, ku jonkun tunnin, joten nopeesti oltiin perilläkin.

Loman syömingit

Oli kyllä tosi kiva ja rentouttava reissu! Grillailtiin, lepäiltiin, ulkoiltiin, käytiin Mäntyharjun kirkonkylällä pyörähtää ja Miekankoskella kahvilla. Uiminen jäi tällä kertaa välistä, sillä ilmat oli niin kylmät, että ei oikeen pulikointi kiinnostanut. Vedenlämpötila oli kuullemma 16 astetta. Miekankosken kahvila oli tosi kiva mummonmökki-tyylinen pikku kahvila ja siellä oli tosi hyvä palvelu. Otettiin kahvit ja munkki kahteen pekkaan. Se oli kyllä parhain munkki, mitä oon ikinä maistanu! Pääsääntöisesti koko viikonloppu tuli syötyä ja lepäiltyä, mutta tälläinen kevennetty lomaohjelma oli tosi jees näin raskauden loppupuolella. Lomaherkkuina meillä oli mm. mokkapaloja, vesimelonia ja Ainon vadelmasuklaajäätelöä. Toi Ainon vadelmasuklaajätski on ihan sika hyvää ja jotenkin tosi koukuttavaa, en yleensä oo kauhee suklaajätskin ystävä, mutta tähän yhdistelmään se sopii täydellisesti.

Miekankosken kahvila

Loma nukuttiin parvisängyssä, joka oli hieman haastavaa, kun sieltä piti aina yöllä kömpiä vessaan kaikkine vaivoineni. Mun ranteet nykyään kipeytyy helposti yön aikana, ja herätessäni ne voi olla tosi kipeet eikä niihin voi ollenkaan tukea ja kämmenien yhteen puristaminen on tuskaa. Nyt pitkän googletuksen jälkeen oon sitten diagnosoinut itselleni rannekanavanoireyhtymän, joka on kai aika yleinen raskausajan vaiva. Nää oireet on pikku hiljaa vaan pahentuneet ja välillä päivälläkään ei oikeen kädet toimi. Toivon vaan, että tää häviää raskauden loputtua, sillä luin myös netistä monia tarinoita siitä, kun näin ei ole tapahtunut, vaan lopulta oireen poistaminen on vaatinut leikkauksen. Tää käsien turvotus, kipeys ja puristusvoiman menetys on kyllä tosi raivostuttavaa. Lueskelin, että jonkinlaiset rannetuet tai lastat voisi vaivaan auttaa. Yöllä ne vois ainakin olla hyvät, nii ei pääse ranteet nii pahoihin asentoihin. Mulla on ensi viikolla neuvola, et pitää varmaan kysyä siellä asiasta. En nyt kuitenkaan viitsi panikoida tästä sen enempää, sillä onneksi synnytys on jo niin lähellä, että kyllä tän kestää hammasta purren, kunhan oire vaan poistuu sen jälkeen. Jostain blogista luin, että apuna voisi kokeilla rullaluisteluun tarkoitettuja rannetukia ja panadolia...eli täytyykin tänään käydä häkkivarastosta etsimässä mun rullaluistelurannetuet ja koittaa nukkua ens yö niiden kanssa. 

Tää juttu lähti taas multa näkäjään hieman sivuraitelle, eli nyt takaisin loman hyviin puoliin...Tommonen viikonlopun pitunenkin miniloma on kyl tosi rentouttava ja oli ihanaa saada vielä rauhassa viettää aikaa kahestaan muuallakin kuin vaan kotona. Mä oon kyl niin onnellinen, että silloin lähemmäs kymmenen vuotta sitten löysin ton R:n, se on oikea kultakimpale. Onhan meilläkin ollu hankalat hetkemme ja välillä on alamäkeäkin, mutta suurimmaksi osaksi ollaan tosi onnellisia yhessä. Ja meillä on niin samanlainen huumorintajukin, että hauskaa on aina, vaikka missä oltais. Ja R:stä tulee varmasti hyvä isä meidän lapselle, sitä en epäile hetkeäkään.

Oli muuten hauska myös huomata tossa viikonloppuna, miten meidän Lalli kyl selkeesti vahtii mua. Kun oltiin lenkillä, se pysähtyi aina odottamaan, jos vähänkin jäin muista jälkeen. Ja kun menin metsäretkellämme laavun huussissa käymään, niin se kuulemman R:n mukaan etsi mua huolissaan siinä huussin ulkopuolella, et mihin oikeen katosin. Ehkä se jotenkin aistii, että oon herkässä tilassa. Saa nähä miten Lalli, sitten meidän vauvelia vahtii vai vahtiiko edes ollenkaan. Tänään aamuyöllä se tuli tohon sängyn viereen oottamaan, et herään ja vähän niiku saattamaan mua vessaan. Ehkä nää mun yölliset vessakäynnit on niin aikataulutettuja, et Lallikin jo osaa odottaa, millon mä herään. Sit se meni vasta takas nukkumaan, kun oli mut vessaan saattanut. Toi Lallin käytös on kyl niin söpöä! Hassua huomata, miten eläimet reakoi tällaisiin juttuihin.

Lalli otti kyllä varmaan kaikista eniten ilon irti tosta meidän lomasta; sillä se oli ihan intoa täynnä ja nautti, kun sai koko ajan vapaana viilettää. Lalli löysi myös uuden koirakaverin, corgin pennun, jonka kanssa se olisi voinu leikkiä vaikka millä mitalla. Ja jotenkin se oli kokoajan nii tohkeissaan ja tärkeenä! 

Tällainen oli siis meidän viikonlopun reissu. Nyt on menossa raskausviikko 36+5 ja enää pari päivää, että alkaa uusi raskausviikko 38 eli muutaman päivän jälkeen vaavi lasketaan syntyessään jo täysiaikaiseksi. Tuun huomenna kirjottelee tänne siitä meidän toissa viikonlopun Ikea-reissusta ja tehdyistä hankinnoista. Niin saan vihdoinkin niistäkin kerrottua, niin kuin lupailin.

Adios amigos, siihen asti!

Turvonneita ja hieman kiukkuisia kuulumisia

Ah, tätä ihanuutta! On niin ihanaa herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, kun mitään paikkaa ei kolota...TAI SITTEN TILANNE ON AIVAN TOINEN! Tää raskaus alkaa olemaan nyt siinä vaiheessa, että se alkaa olemaan jo jonkinlainen rajote. Nyt on menossa siis raskausviikko 36+1. Kyllästymispisteeseen pääsen varmasti synnytykseen mennessä ja toivottavasti se myös tekisi synnytyskokemuksesta edes vähän siedettävämpää, kun tietää, että sen jälkeen pääsee eroon tietyistä raskauden oireista.

rv 35+3

Viime yöllisillä vessareissuillani mietin, kuinka mä oikeen selviin synnytyksestä, kun alan olemaan siinä kunnossa, että joka paikkaan särkee jo nyt. Turvotus on vaan lisääntynyt ja selkä pettää. Öisin vaapun vesssaan kuin mikäkin ankka ja aamusin tuntuu kuin mua olis koko yö hakattu jalanpohjiin ja kämmeniin. Nykyään mun kädetkin on sit jatkuvasti turvonneet ja käsien puristusvoima on hävinnyt kuin pieru saharaan. Aamusin kämmenet on tosi kipeet, niitä kihelmöi ja ne on osittain puutuneet. Jalanpohjissa tuntuu kuin olisin kävellyt kuumilla hiilillä. Ja tämä ihana turvotus, joka hieman on ehtinyt yön aikana laskea, tulee nykyään kuvioihin jo heti aamusta alkaen.

Toi mun selkä on taas ruvennut enemmän reistailemaan, mut eipäs mikään ihme, kun onhan mulla tossa kannettavana aikamoinen etureppu. Tän raskauden aikana mun paino on noussut tähän mennessä yhteensä joku 15 kg ja eikä se nousu kyllä varmasti vielä tähänköön tyssää. Tuntuu, että mun kehoon on  kertynyt ihan hirveesti nestettä ja toivonkin, että pääsen siitä synnytyksen jälkeen nopeasti eroon ja  muutenkin näistä kiloista. Pitää sitten alottaa vaunulenkit heti, kun vaan oon hieman eka palautunut synnytyksestäja katsoa mitä suuhunsa pistää.

mun parvekekukat

Tiistaina mulla oli se loppuraskauden lääkäri ja kaikki näytti olevan kunnossa. Vaavi sai suunnilleen saman painoarvion tältäkin lääkäriltä, kuin mikä saatiin viime perjantaisella lääkärikäynnillä. Kohdunsuulla ei ollut oikeestaan tapahtunut vielä muutoksia, joten synnytykseenkin on varmaan vielä aikaa tovi...tai ei voi tietää, kyllähän ne muutokset voivat tapahtua tosi nopeastikkin. Lääkäri ei nähnyt mitään esteitä alatiesynnytykseen, joten sellainen on nyt sitten luultavasti edessä. Pikku Papu on siis raivotarjonnassa ja hyvin jo laskeutunut. Toi tiistain lääkärireissu tuntui kyllä hieman turhalta, kuin melkeen samat asiat saatiin tietää jo perjantaina äitiyspoliklinikkakäynnin yhteydessä, mutta tulihan nyt sitten ainakin saatua kahden lääkärin mielipide. 

Lääkärin jälkeen pyörähdin hieman kaupoilla ja kirpparilla. Ostin h&m:ltä parit imetysliivit ja -topit, ja Vadelmatarhan kirppikseltä verhotangon pinnasänkyyn. Verhotangon mukana tuli myös verho, mutta luultavasti se ei nyt ainakaan heti tule käyttöön, sillä aattelin ommella sellaisesta turkoosista läpinäkyvästä kankaasta ihan omat verhot pikkuisen unipesään. Pitäisi vaan kaivaa ompelukone esiin häkkivaraston uumenista ja tarkastaa, että se on toimintakunnossa, ja sitten vaan ompelemaan...helpommin sanottu kuin tehty. Oon siis todella kömpelö ton ompelukoneen kanssa tai oikeestaan mulla ei vaan riitä maltti, mutta täytyy edes kokeilla, josko tällä kertaa onnistuisin. Pyysin R:ää eilen "asentamaan" ton verhotangon, nii se huomas, että siitähän puuttuu sellanen toinen kiinnityspalikka. Laitoin juuri kirppikselle sähköpostia asiasta ja toivon, että toinen kiinnitys osa löytyisi. Niin säästyttäisiin kaiken maailman omien patenttien keksimiseltä.

Eilinen päivä kului kouluhommien parissa, kun koodailtiin nettisivuja erään koulukaverini kanssa. Onneksi vihdoinkin edistyttiin hommissa ja tarkoitus olisi jatkaa samalla hyvällä sykkeellä myös tänään. Kuitenkin eilen päästyäni kotiin olin ihan poikki ja nukuinkin sitten koko illan. Tänään olisi vielä tarkoitus mennä koulutöiden jälkeen R:n kanssa perhevalmennukseen, mutta täytyy nyt katsoa, kuinka väsynyt sitä on taas, kun on koko päivän istunut koneen ääressä. Ja kestääkö selkä vielä parintunnin istuskelun perhevalmennuksessa tuon jälkeen. Tänään olisi aiheena suun terveys ja vauvan motoriikan tukeminen.

Meidän Lallinaattori

Täytyy koittaa lähiaikoina tehdä postausta niistä meidän Ikean ostoksista ja siitä sairaalakassista, kun vaan kerkeän. Me ollaan muuten R:n ja Lallin kanssa varmaankin lähdössä viikonlopuksi minilomalle. Me mennään R:n isän "mökille", kyseessä ei siis ole mikään perinteinen mökki vaan sellainen pieni rivitalo yksiö, mutta on kumminkin kiva päästä maalle, sinne kaiken rauhan keskelle. "Mökki" sijaitsee sadan kilsan päässä Lahesta, joten matkakaan ei onneksi ole pitkä ja tarvittaessa siitä ajaa nopeesti takaisin Lahteen. Aateltiin, että olisi kiva viettää vielä pieni yhteinen lomareissu ennen vaavin tuloa, kun sitten voi olla, että ei vähään aikaan saadakkaan kahden keskeistä aikaa. Ihanaa vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa, kun on se aina ihan eri asia, kun vain kotona oleskelu. Grillataan, lepäillään, rentoudutaan ja uidaan! Uintia odotan innolla ja toivon, että vesi olisi sen verran lämmintä, että uskaltaisin vihdon jo talviturkin heittää pois. Luulen kyllä, että jos toinen meistä uimaan tarkenee, niin se olen mä, sillä R ei varmasti järveen mielellään mene.Mä taidan olla se meijän perheen vesipeto ja toivottavasti saan sitten meidän pikkuisesta joskus uintikaverin, sillä R:n ja Lallin suhteen olen jo menettänyt toivoni. He saavat sitten viikonloppuna vain seurata vierestä, kun mä lutaan menemään.

rv36+1

Sori tästä hieman negatiivisesta päivän aloituksesta, mutta tällaista tänne nyt vaan kuuluu tällä hetkellä. Hymy ei kuitenkaan oo ihan kokonaan hyytynyt, kuten kuvista voi nähdä. Hups, oon näköjään hieman myöhässä aikataulusta, joten nyt on pakko rientää nettisivujen ihmeelliseen maailmaan!

On tää melkoista hötömölöä, sanon minä! ;D

Jos tila ei riitä, millä saamme kaikki mahtumaan!

Jos tila ei riitä,

millä saamme kaikki mahtumaan.

Jos tila ei riitä,

kamat paikkaa jäävät hakemaan. 

Tiedämme mikä merkitsee,

lisätilaa mulle tee.

Helposti hermot häviää,

jos tila ei riitä...

Tuli jotenkin mieleen tässä tilanteessa toi Suvi Teräsniskan biisi Jos mikään ei riitä, mutta sanat kyllä mielessäni muokkautui vähän erilaisiksi. No ongelmana meillä on siis tilanpuute, siksi eilen yritinkin suunnitella, miten saataisiin kaikki tavarat mahtumaan tähän hemmetin pieneen makuuhuoneeseen. Kohtapuolin olis tarkoitus lähteä pinnasänkyä ostamaan mun vanhempien kanssa. Tässä yks yö heräsin taas keskellä yötä ja rupesin sit miettimään sitä pinnasängyn hankintaa ja sit mulle jostain iski todellisuus päin kasvoja: Ei se pinnasänky tulekkaan mahtumaan siihen mihin oltiin suunniteltu! Olin mitannu tarkasti, että tohon meidän sängyn päätyy mahtuu just sellanen 60 cm leveä pinnasänky, mutta en ottanutkaan huomioon, että sen pinnasängyn ulkomitat tulee tietenkin olemaan enemmän. Nyt jotenkin ärsyttää! Vaikka kyseessä onkin tällainen pikku juttu, niin nyt se tuntuu jotenkin ylitse pääsemättömältä ja kun ei meillä oikeen oo mahdollisuutta mistään kalusteista enää luopua, kun pitäähän noi kaikki meidän tavaratkin jonnekkin saada säilöön.

Nyt on taas hetki, kun haluisin muuttaa ja vähän äkkiä! Eipä se kyllä taida kauheen kannattavaa olla tässä tilanteessa, kun vauvan syntymäkin on jo ihan ovella. Eikä meidän taloudellinen tilannekkaan sitä nyt oikeen salli, kun siinä tapauksessa pitäis pystyä vuokria päällekkäin maksamaan ja takuuvuokrat sun muut. Elikkä on pakko nyt vaan tyytyä tähän tilaan, mitä on ja koittaa sovittaa huonekalut uuteen parempaan järjestykseen. Eilen mittasin tän meijän makuhuoneen ja sen mööpelit, avasin fotarin ja rupesin suunnittelemaan. Tällaisia suunnitelmia makkarin järjestyksestä sain tehtyä:

Näissä kaikissa suunnitelmissa on vanhan 120 cm leveän työpöytämme tilalla 100 cm leveä pöytä, joten näiden järjestysten toteutus vaatisi uuden työpöydän hankintaa. Tuo viimeisin järjestys 3. on mielestäni paras ja sitä voisikin sitten ekana lähteä kokeilemaan, kun saadaan toivon mukaan tänään pinnasänky kotiin raahattua. Pitää katsoa Ikeasta myös työpöydän tilalle kapeampaa pöytälevyä(max 100 cm leveä), johon voidaan sitten kiinnittää häkkivarastossa säilytyksessä olevat pöydänjalat. Se saa kelvata ainakin väliaikaisena ratkaisuna, ja jos ja kun saadaan isompi asunto, niin katsotaan sitten joku pitempiaikainen ratkaisu.

Järjestys 3.

Vika, järjestys 3, on mielestäni toimivimman näköinen, mutta sitä miltä se sitten todellisuudessa näyttää en osaa yhtään ennustaa. Pitää varmaan kokeilla, että asia selviää. Vaatehuoneen ovea ei minkään suunnitelman kohdalla saa kokonaan auki, mutta eipä sen niin väliä, sillä ei sitä saa tällä hetkelläkään. Hyvin ollaan silti sinne mahduttu kömpimään, ja mä vielä tällä isolla raskausmöhömahallanikin. Himan ahtaaltahan meijän makkari tulee varmasti näyttämään. Pitää järkkäillä tavaroita ja kokeilla ihan todellisuudessa, mikä olisi paras ratkaisu. Tulen sitten kertomaan lisää tästä projektista, kun päästään sitä kunnolla toteuttamaan. Voisin myös esitellä tätä meidän pikku kaksiota samalla, kun esittelen "vauvan nurkkausta", mutta järkkäilyt meillä on vielä hieman vaiheessa, joten siihen voi kyllä mennä vielä tovi. 

Jee, kohtahan me lähdetäänkin jo ajelemaan kohti Vantaan Ikeaa! R ei vaikuta ihan yhtä innostuneelta, jostain syystä sitä ei oikeen nää Ikea-reissut nappaa. Ihme juttu, mikä niissä niin kauheeta muka on?! Siellähän on niin paljon kaikkea kivaa, että siellä vierähtää mukavasti monta tuntia kierrellen...Olisikohan se sit se syy! Kiva myöskin nähä mun vanhempia ja mennäänkin varmaan vielä heidän luokse kyläilemään Ikea-reissun jälkeen, kun siellä päin ollaan.

Saas nähä, millanen pinnasänky ja patja sitä tulee pikku Pampersille ostettua. On mulla tossa mukana vähän pidempikin ostoslista, että kyllä sieltä vähän kaikkea pientä muutakin kivaa varmaan lähtee mukaan.

Nyt nokka kohti Ikeaa!

Rv35+2 ja äitiyspoliklinikka

Tänään on raskauden 147.päivä ja pikku Papu säikäytti mut oikeen kunnolla. Tänään tiemme siis johti Päijät-Hämeen keskussairaalan äitiyspoliklinikalle masuvaavin vähäisten liikkeiden vuoksi. Eilisestä illasta asti olin pistänyt merkille, että pikkunen ei ole liikkunut samaan tyyliin kuin yleensä. Nukkumaan mennessä se ei edes ruvennut jumppailemaan tavalliseen tyyliinsä ja yökin meni huonosti, koska liikkeitä tuntui todella vähän. Aamusta rupesin sitten ihan kunnolla tekemään liikelaskentaa, mutta vain muutaman liikkeen tunsin tunnin sisällä ja toistettuani saman uudelleen, ei liikkeitä montaa tuntunut vieläkään. Aloin jo huolestumaan aika lailla. R:llä oli tänään vain lyhyt työpäivä ja hän tulikin kotiin jo klo 11. Jolloin sitten yhdessä pohdittiin asiaa, että mitä tulisi tehdä. Päätettiin, että nyt olisi hyvä toimia ja itse aloin jo olla huolesta soikea. Soitin neuvolaan ekaks, mutta siellä ei vastattu. Sitten päätin soittaa suoraan äitiyspoliklinikan kätilölle ja kysyä mitä tulisi tehdä. Tässä vaiheessa olinkin jo niin huolestunut, että itkuhan siinä tuli, ja kätilön oli varmaan hieman vaikea puhelimessa kuulla asiani. No kätilö kyseli perusjutut ja sanoi, että otappas neuvolakortti mukaan ja tule käymään täällä, niin tarkastetaan tilanne. Itseäni hieman hävetti se, miten panikkiin menin ja  kun itkua tihrustin. Koko matkan sairaalaan koitin sitten itseäni rauhotella, sillä itku oli kyllä herkässä (osittain varmaan hormooneista johtuvaa, luulisin). Sanoinkin R:lle, että mun on pakko saada itteni nyt kasattua, että pystyn sinne äitiyspoliklinikalle menemään.

No sitten saavuttiin äitiyspoliklinikalle ja mentiin heti ilmottautumaan. Vastassa oli mukavan oloinen sairaanhoitaja, joka kirjasi ylös tiedot ja mittasi verenpaineen. Verenpaine oli vähän koholla molemmilla otto kerroilla, mutta he epäilivät, että se johtuisi säikähdyksestä. Pystyin kuitenkin sairaalassa pitämään itteni hyvin kasassa, enkä itkeä vollottanut, niin kuin ajattelin, että voisi käydä. Siinä ilmoittautumispisteellä kävi myös hauska yhteensattuma, joka sai myös hieman mielialaa kohentumaan. Takaalta kuului tutun kuuloinen mies ääni:"Anteeks nyt vaan häiriö, mut mihis se rouva Ruonansuu mahtoi mennä?" Käännyttiin molemmat R:n kanssa äänen suuntaan ja siinä ovensuussahan seisoskeli itse Jope Ruonansuu, rouvaansa näköjään haeskeli. Vähän rupes kyllä hymyilyttämään.

Ilmoittautumisen jälkeen hoitaja halus vielä ottaa pissanäytteen ja sitten mut laitettiin tunniksi käyrille. R joutui odottamaan odotusaulassa, koska huoneeseen oli lisäkseni tulossa toinenkin odottava äiti tarkkailuun. Saihan R kuitenkin "hengailla" tunnin odotusaulassa Jopen kanssa. Mä vuorostani sitten makailin tunnin tarkkailuhuoneessa "anturit" mahassa. Vaavin syke oli hyvä ja vaihteli 120-150 välillä. Noin puolen tunnin jälkeen hoitaja tuli sanomaan, että: "käännäs vähän kylkeä, niin koitetaan saada vauva hereille". Hoitaja kuitenkin lisäsi vielä perään, että ei tämäkään käyrä pahalta näytä, mutta halutaan saada liikeet kunnolla näkyviin ns. täydellinen käyrä. Tarkkailussa makoillessani tunsin aluksi vain muutaman liikkeen, mutta loppu puoliskolla liikkeitä tuli jo monta. Olin niin huojentunut. Kun tunti oli kulunut hoitaja tuli päästämään mut pois tarkkailusta ja sanoi, että lääkäri on nyt käyrää tulkinnut ja se näyttää hyvältä. Sanoi myös, että seuraavaksi pääsen sitten itse lääkärin puheille, jonne suuntasinkin heti otettuani R:n odotusaulasta mukaan.

Lääkärinä oli todella mukavan oloinen nainen. Hän kyseli tuntemuksiani ja sitten katsottiin yhdessä vielä käyrää. Meidän pikkuinenhan olikin oikeen kunnolla liikkunut ton tarkkailun aikana, varsinkin loppupuoliskolla. En kyllä itse tuntenut tuollaista möyrintää vatsassani. Sitten lääkäri sanoi, että nyt voitaisiin sitten katsoa vielä vähän pikkuista ultralla. Hän kysyi myös, onko painoarviota vielä tehty. Kerroin, että itse asiassa meillä on ensi tiistaina lääkärikäynti tätä varten. Äitiyspoliklinikan lääkäri sanoi, että hän voisi tässä samalla katsoa asiaa, jos meillä on aikaa ja että sitten ei tarvisi enää ensi viikolla mennä lääkäriin. Me tietenkin oltiin, että: "kyllähän se vaan käy".

Ensiksi lääkäri katsoi kohdunkaulan tilanteen ja sitä oli jäljellä 3cm, joka oli normaali. Tarkottaako se sitten sitä, että synnytys ei ihan vielä olisi ovella. Se olisi hyvä homma, että pikkuinen ehtisi vielä kasvaa vähän isommaksi pikkuiseksi ja, että syntyisi täysaikaisena. Ultrassa kaikki oli hyvin; lapsivettä oli riittävästi, virtaukset oli hyvät, vaavi liikkui ja näytti hyvin voivalta. Lääkäri teki tarvittavat mittaukset ja painoarvioksi saatiin 2706g eli kuulemma sellainen keskikokoinen kaveri siellä masussa asustelee. Lääkäri ei kuitenkaan vaavin asennon vuoksi saanut hänen päätään mitattua, niin hyvin kuin olisi halunnut ja sanoikin, että menkää vaan vielä sinne ensi viikon lääkärikäynnille, että saatte tarkemmat mitat. Ja tämän takia ei varmaankaan sitten sen enempää lääkärin kanssa keskusteltu synnytystavasta tai muusta vastaavasta. Mutta ne sitten selviää ensi viikolla. Ennen pois lähtöä sairaanhoitaja antoi mulle vielä tarkat ohjeet liikelaskentaan ja lääkäri sanoi, että tässä tapauksessa se, etten ole tuntenut liikkeitä johtui varmaankin vauvan asennosta. Ja sanoi myös, että etuseinämässä sijaitsevan istukan takia liikkeet voivat tuntua hieman vaimeammilta ja, että ensikertalaisena niitä vaimeimpia liikkeitä voi olla hieman hankala välillä tunnistaa. Vauva oli myös sellaisessa asennossa, että potkuja tulee kuulemma taaksepäin, jonka takia niitä on vaikeampi tunnistaa.

Sitten lähdettiinkin kotia kohti. Vaikka sairaalakäynti osoittautuikin aiheettomaksi, oli se silti mielestäni todella tarpeellinen oman mielenrauhan saamiseksi. Ja olen sitä mieltä, että mielummin katsoa kuin katua, sillä tärkeintä on vauvan hyvinvointi. Käyrällä olon jälkeen oon taas tuntenut enemmän liikkeitä, vaavi tais vaan säikytellä meitä. Tosi ihanaa, kun nyt on tieto, että kaikki on hyvin ja voi taas olla hyvin mielin eikä sydän syrjällään. Ens viikolla sitten uusiksi lääkäriin, katsotaas vastaako toisen lääkärin painoarvio tänään saatua arviota ja saadaanko pää nyt sitten mitattua paremmin. 

Kun päästiin lääkäristä kotiin otettiin pienet nokoset R:n kanssa. Sitten illasta lähdettiin vielä Lallin kanssa ulkoilemaan Kolavan hiekkakuopalle. Oli tosi kiva vähän käydä käppäilemässä, kun mielikin oli paljon parempi. Lallikin sipsutti innoissaan, kun pääsi lempimaastoon ulkoilemaan. Lallista kyllä huomaa, että toi Kolavan hiekkakuoppa on sen lemppari paikka ja siellähän se saa vapaasti talsia menemään.

 Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Olihan se Ruonansuunkin raskaus jo aika pitkällä, että toivottavasti ei jouduta ihan yhtä aikaa synnyttämään! ;D

Jope Ruonansuu - Meidän isä synnyttää:

Mietteitä tulevasta synnytyksestä ja kivunlievityksestä

Tänään on rv 34+6 (eli raskauden 244. päivä) ja enää noin 5 viikkoa laskettuun aikaan. Mielessäni on lähiaikoina pyörinyt tuleva synnytys ja erilaiset kivunlievitysmenetelmät. On jotenkin outo ja jännittynyt fiilis, sillä edessä häämöttää tuntematon. Toissa päivänä vau.fi-sovelluksenkin päivän tietoikussa puhuttiin epiduraalista, joka myös osittain sai mut miettimään taas tätä asiaa enemmän. Oon ladannut ton vau.fi-sovelluksen jo raskauden alussa ja siitä on kiva päivittäin seurata raskauden etenemistä. Toissa päivänä siis oli raskauden 242. päivä ja sovellus sanoi seuraavaa: katso viereinen kuva.

Hassua ajatella, että pikkunen on nyt jo reilu 2 kilonen ja pituuttakin on jo yli 40 cm. Alkaahan sillä varmaan pikku hiljaa olla jo vähän ahtaampaa siellä kohdussa, eikä pikkunen varmaan enää kohta kykene helposti kääntymään. Nyt näyttäisi siltä, että vaavi on raivotarjonnassa ja luultavasti edessä on alatiesynnytys. Joten alatiesynnytyksestä ja erilaisista kivunlievitystavoista olen tietoa imenyt itseeni. Esimerkiksi epiduraalipuudutuksesta olenkin jo netistä paljon tietoa lukenut ja perhevalmennuksen synnytyssairaalakäynnillä siitä myös jotain kerrottiin. Mua myös jännittää aika lailla tuleva, sillä synnytyshän on mulle ihan uus kokemus. Kerronkin hieman nyt mietteitäni liittyen synnytykseen.

Aion itse lähteä synnyttämään sillä aatteella, että epiduraalipuudutuksen otan, jos sellaisen tarvitsen ja muutenkaan en aio kieltäytyä muistakaan kivunlievitysmenetelmistä, jos tunnen niitä tarvitsevani. Mielestäni on ihan jokaisen oma asia, miten tahtoo synnyttää ja millaisia kivunlievitysmenetelmiä käyttää. Eikä se mielestäni yhtään vähennä synnytystä kokemuksena, jos päättää lääkkeellistä kivunlievitystä käyttää. Mielestäni on myös turha luoda itselleen kauheet paineet siitä, että pitäisi ilman lääkkeitä pärjätä. Tälleen ensisynnyttäjänä varsinkin, kun ei ole tietoa millaista kipu tulee olemaan ja kestääkö sen ilman apuja, niin mielestäni järkevintä on lähteä tähän uuteen kokemukseen avoimin mielin, ilman minkäänlaisia turhan tarkkaan tehtyjä suunnitelmia ja päätöksiä. Itse aion ainakin mennä tällä periaatteella ja katsoa tilanteen mukaan, mihin pystyn ja millaista kivunlievitystä tarvitsen.

Kuten jo mainitsin, synnytys jännittää mua jo aika lailla, mutta ei kuitenkaan ihan peloksi asti. Kyllä mä sen varmasti kestän, vaikka luulen kuitenkin sen olevan fyysisesti ja henkisesti rankoin kokemus, jonka olen ikinä kokenut. Toisaalta se on myös hienoin ja onnellisin hetki, koska saadaan meidän ensimmäinen lapsi saatettua maailmaan. Tunnekuohuilta ei varmasti vältytä ja luulenpa, että tunteet heittelevät helposti laidasta laitaan synnytyksen hetkellä. Itse synnytystä en jotenkin halua paljoa suunnitella etukäteen, sillä luulen, että paras vaihtoehto on mennä sen mukaan mikä parhaimmalta tuntuu ja kuunnella omaa kehoa siinä hetkessä. Yhden jutun kumminkin olen miettinyt, että haluaisin päästä synnytyssairaalan ammeeseen avautumisvaiheen alkuvaiheessa, sillä koen, että vesi on aina toiminut mulla rentoutumiskeinona. Kun nuorena kärsin kovista kuukautiskivuista, käytin vettä kipuihin apuna, esimerkiksi lämmin suihkuttelu mielestäni auttaa hyvin tämän tyylisiin kipuihin. Muutenkin ajattelin kokeilla sairaalassa kaikenlaisia kivunlievityskeinoja, jotta löydän sen mikä parhaiten helpottaa omaa oloa. Itseni tuntien luulen, että huonoin vaihtoehto on vaan kököttää paikallaan kivuissa, mutta sen näkee sitten. Synnytysasennostakaan en osaa yhtään sanoa mitään, pitää kokeilla mikä tuntuu parhaimmalta ja kuunnella kätilön ehdotuksia. Kätilöille synnyttämismenetelmät ovat kuitenkin tuttuja ja arkipäivää, niin aion luottaa heidän arvostelukykyynsä siinä määrin, että he kertovat sitten synnytyksen hetkellä, millaisia vaihtoehtoja on  ja voidaan sitten yhdessä miettiä mikä olisi hyvä vaihtoehto mun kohdalla. Ajattelin kuitenkin pysyä vahvana ja kuunnella kehoani, ja vaatia kaiken avun minkä tarvitsen. Tietenkin, sairaalan henkilökunta koittaa tehdä parhaansa joka tilanteessa, mutta heillä on varmasti muitakin synnyttäjiä samaan aikaan hoidettavana, joten eivät kokoajan voi mua huomioida, siksi ajattelen niin että, on hyvä vähän tehdä itsestään numeroa, että saa tarvittavan avun.

Vaikka mielestäni synnytystä ei kannata kauheasti suunnitella, on mielestäni hyvä silti ottaa selvää siitä millaisia asioita synnytyksessä on otettava huomioon; millaisia kivunlievitysmenetelmiä, synnytyksen vaiheita, synnytysasentoja, riskejä ja niin edelleen on. Itse olen jonkin verran asiasta lukenut ja tunnen nyt tietäväni aika hyvin millaisia mahdollisuuksia synnytyksessä on ja mitä voin vaatia/pyytää. Olen lueskellut myös oman synnytyssairaalan nettisivuilta tietoa sen synnytysosastosta ja sen käytännöistä sekä vuodeosastosta. Meidän synnytyssairaalana on siis Päijät-Hämeen keskussairaala. Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän nettisivuilla on kattavasti tietoa synnytysosastosta ja sen käytännöistä, kuten myös synnyttäjien vuodeosastosta. Noilta sivuilta löydät paljon tietoa, joka ainakin avasi mulle hieman lisää PHKS:n  omia käytäntöjä ja tämä tietoisuus lisäsi myös turvallisuuden tunnetta.

No nyt sitten vaan odotellaan tulevaa ja sairaalakassinkin aion kohta jo pakata, ehkäpä ensi viikolla viimeisen lääkärikäynnin jälkeen. Siitä teen sitten oman postauksen, niin kuin jo aikaisemmin lupailin. Toivon mukaan olisin kotona, kun supistuksen alkavat, niin voisin sitten koittaa supistuskipuja lievittää miettimilläni tavoilla; lämmin suihku, vehnätyyny, jumppapallo, hieronta, parasetamol jne. Jos en ole kotona synnytyksen käynnistyttyessä, niin aion sinne heti suunnata tietenkin tai sitten sairaalaan, jos tilanne vaatii. Tuskinpa sitä kuitenkaan sairaalaan vielä aluksi mennään, jos ei mitään hälyttävää tule. Synnytyssairaalasta sanoivat, että sairaalaan tulisi saapua vasta, kun supistuksia on 5 minuutin välein ja väli on pysynyt samana jo tunteja.

Ja eihän synnytystapakaan ole vielä aivan varma, siihen saadaan varmasti ensi tiistaina selvyyttä lääkäriltä. Sektiosta en ole kauheasti lukenut, enkä ehkä luekkaan, jos ei lääkäri siihen suuntaan väläyttele valoja. Hätäsektiohan on tietty mahdollinen, jos synnytyksessä tulee jokin komplikaatio, mutta siinä tapauksessa aion luottaa siihen, että sairaalan henkilökunta tietää mitä tekee ja toimia sen mukaan. Toivon mukaan alatiesynnytys olisi kuitenkin edessä, Tällaisia mietteitä synnytys mussa herättää ja saa nähä, millaista se on sitten oikeasti.

rv 34+6

Jos sulla on vinkkejä synnytykseen valmistautumiseen, niin kuulen niitä mielelläni. Ja synnytyskertomuksetkin on tervetulleita, mutta ei kiitos mitään kauhuskenaarioita, jotta uskallan edes synnyttämään lähteä ;D

Pesänrakennusvietti ja vauvantarvikkeet

Mulla on ollut keskiraskaudesta asti kauhea pesänrakennusinto päällä. Me ollaan R:n kanssa siivottu ja järkkäilty kotia aika lailla. Tossa pari kuukautta taaksepäin käytiin häkkivarastokin läpi ja heitettiin pois kaikki tarpeeton, ja osa vietiin kierrätykseen. Tyhjennyksen jälkeen vietiin uutta tavaraa häkkivarastoon säilöön, että saatiin vähän raivattua tilaan vauvantarvikkeille tänne meidän pikku kaksioon. Siis meillähän on neliötä tässä vaan karvanverran alle 50, että nopeastihan tässä nelisteen asustellessa loppuu tila kesken. Onneksi sopu sijaa antaa! Ollaan kyllä suunniteltu muuttoa isompaan asuntoon, kun vaan ekaksi saadaan lapsonen maailmaan. Vuokralla me siis asustellaan, joten asunnosta eroon pääseminenkään ei ole kauhean vaikeaa ja luultavasti seuraavakin asunto on vielä vuokra-asunto. Meillä on kyllä haaveissa oma asunto, vaikka sellainen joku kiva 3-4 huoneinen rivitaloasunto omalla pikku pihalla, jossa koiramme Lalli voisi sitten mukavasti vanhuuspäiviänsä viettää ja tietty me myös :P Nämä haaveet saavat nyt kuitenkin vielä oottaa, koska edessä on äitiysloma jne. enkä usko, että mikään pankki tässä tilanteessa meille lainaa myöntäisi ja me ei vielä edes tiedetä mihin paikkakunnalle sitten loppuen lopuksi halutaan asettua. Nyt alkuunsa tämä pikku kaksio saa riittää meille, mutta olisi kyllä kiva aika pian päästä vähän isompaan asuntoon, esimerkiksi saada yksi huone lisää ja erillinen keittiö olisi kans kiva.

Vauvanvaatteet ja säilytystila:

Oon nyt raivannut meidän kaappeihin tilaa vauvanvaatteille ja -tarvikkeille. Makkarista tyhjensin erään pikku lipaston kokonaan vauvanvaatteita varten ja "kirjahyllystä" raivasin tyhjäksi alaosan vauvan muita tarvikkeita varten. Eteisen kaappiin raivasin tilaa muutaman hyllyn verran vauvan ulkovaatteille ja osan haalareista laitoin henkareilla roikkumaan vaatetankoon. Vaatteita on siis tullut hankittua tulevalle pikkuselle jo aika paljon; osa on ostettu kirppareilta ja kaupoista sekä paljon vaatteita on myös saatu lahjaksi jo nyt, esimerkiksi baby showereiden yhteydessä. Ja tietenkin äitiyspakkauksessa tuli myös paljon kivoja ja käytännöllisiä vauvanvaatteita.

Nukkuminen: 

Kuten jo aikaisemmin mainitsin meillä on pinnasänky vielä hankkimatta, mutta aiotaan se vielä mahdollisesti hankkia ennen Pikku Pampersin syntymää. Mun vanhemmat eli tulevat isovanhemmat ovat halunneet pinnasängyn ostaa, meille ja tulevalle pienokaiselle lahjaksi, joten yhdessä varmaan lähiaikoina lähetään sitä oikeaa kauposta etsimään. Ja tietty meidän pitää pinnasänkyyn patjakin hankkia ja varmaan semmoinen reunapehmuste myös. Vauva saa aluksi nukkua äitiyspakkauksen vuodelaatikossa ja siihen laitan äidiltäni saadun reunapeitteen, joka itse asiassa on minun ja sisarustenikin ensivuodetta silloin aikanaan koristanut. Mielestäni on ihanaa saada laittaa se nyt oman lapseni ensivuoteeseen. Äitiyspakkauksessahan tuli mukana vuodelaatikkoon sopiva patja ja peitto, joilla päästään hyvin alkuun. Vauvanlakanoita ollaan saatu lahjaksi, ja muutamat olen myös itse ostanut kirppikseltä ja Ikeasta. Pussilakanoita ja aluslakanoita on siis myös riittävästi. Kaksi patjansuojusta/kosteussuojaa (1 ostettu ja 1 äitiyspakkauksessa mukana tullut) meillä on jo mahdollisia "kosteusvaurioita" varten hankittuna.
Haluaisin myös pinnasänkyyn verhotangon, johon sitten ompelisin äidiltäni saamasta turkoosista kankaasta verhot. Täytyy senkin ostamista harkita samalla, kun mennään pinnasänkyä ostamaan. Vauvalle olen hankkinut yhden kapaloliinan ja 2 unipussia nukkumista varten, saas nähä miten uusi tulokas niissä tykkää nukkua. Jossain vaiheessa olisi ehkä hyvä idea hankkia jonkinlainen soittolelu tai mobile vauvan nukuttamista helpottamaan.

Ostin jo raskauden alkuvaiheessa Emmaljungan kantokopan eräältä fb-kirppikseltä. Se oli ollut edellisellä omistajalla vain vähällä käytöllä ja on mielestäni ihan uuden veroinen. Päätettiin, että ostetaan se vaikka ei vielä tiedetty millaiset vaunut ostetaan ja, että tulisiko kantokoppa sopimaan niihin. Aateltiin, että vaikka kantokoppa ei olisi tuleviin vaunuihin sopiva, voisi sitä käyttää kotona ensisänkynä, matkasänkynä tai vaikka vauvan nukuttamiseen parvekkeella. Nyt ollaan R:n kanssa mietitty, että tuo koppahan voisi olla juuri meille sopiva ratkaisu vauvan nukuttamamiseen parvekkeella, sillä vaunuja me tulemme varmasti säilyttämään kerrostalon ulkovälinevarastossa eikä meillä ole tarkoituksena ostaa erillisiä parvekevaunuja. Aateltiin vaan ostaa parvekkeelle sellainen säilytyspenkki/laatikko, jonka päälle päiväsaikaan vaavin voisi sitten kantokopassa laskea unosille.

Kantokoppa

 Vaipanvaihto, ihonhoito ja kylvettäminen:

Vaipanvaihtopiste

Vauvalle on myös hankittu hoitoalusta, joka meinataan sijoittaa pesukoneen päälle. Siinä on sitten hyvä vaihtaa vauvan vaippa, kun vesipiste on ihan vierssä. Eipä meillä tosin kauheesti olisi ollut muullakaan tilaa hoitopisteelle. Meinataan kiinnittää vielä hoitoalusta pesukoneeseen tarranauhalla, jolloin se pysyisi paremmin paikallaa, mutta olisi myös samalla helppo siirtää sivuun pyykätessä jne. Tuo ostamamme hoitoalusta on siis sellainen kovapohjainen pinnasängyn päälle tarkoitettu alusta eli tarvittaessa sen voi myös sijoittaa pinnasängyn päälle. Meillä tosin makkarissa tulee hieman ahdasta ja pinnasängyn olemmekin päättäneet asettaa oman sänkymme päähän, joten tuskinpa hoitoalustan laittaminen pinnasängyn päälle tulee ainakaan tämän hetkisessä asunnossa kyseeseen. Vaipparoskis pitäisi vielä hankkia ja sijoittaa johonkin hoitopisteen läheisyyteen, ettei tarvitse likaisia vaippoja pitkälle raahata. 

Vaipanvaihto- ja ihonhoitotarvikkeita meillä onkin nyt alkuun ihan mukavasti, joten ihan heti ei niiden osalta tarvitse ostoksille lähteä. Meillä on jo 3 kylpypyyhettä, muutamia pyllypyyhkeitä ja kymmenittäin harsoliinoja vauvalle, että kyllä näillä ainakin alkuun päästään. Kylpyammehan me saatiinkin jo lahjaksi ja kylpytuen ostin myös jokin aika sitten kirppikseltä, joten vauvan kylvettämiseenkin on jo kaikki tarvittavat välineet hankittuna. Äitiyspakkauksessa tuli mukana harja, kynsisakset, kylpylämpömittari, kuumemittari, joten niitäkään ei tarvitse enää erikseen ostaa.

 

 

 

Tiny Love: Tiny Hug Carrier

Liikkuminen:

Ollaan myös jo kantoreppu ostettu. Mielestäni se on välttämättömyys, että päästään aamulla helposti koiran kanssa ulos. Vauvan voi sitten vaan sujauttaa kantoreppuun aamulla, kun koiran pitää päästä ulos, eikä tarvitse vaunuja sitä varten raahata mukaan.  Vaunujen kanssa voi sitten tehdä pidemmät lenkit. Meidän pitää myös aluksi totuttaa koiramme vaunuihin ja sekin voi viedä hetken aikaa, että vaunujen kanssa ulkoilu onnistuu ongelmitta. Onneksi R pitää kesälomaa kuukauden verran heinäkuussa ja sitten siihen heti perään isyyslomaa 3 viikkoa, että silloin voidaan yhdessä opettaa koiraa kulkemaan vaunujen kanssa. Ja on muutenkin kiva, että pystytään aluksi hoitamaan vauvaa  yhdessä kotona ja totutella yöheräämisiin jne. Erilaisista kantorepuista olen tietoa hankkinut ja arvosteluita lukenut jo alkuraskaudesta lähtien. Mietin kovasti aluksi Manducaa, koska se on saanut niin hyvät arvostelut monen lähteen mukaan. Me sitten kuitenkin lopulta päädyttiin kumminkin tällaiseen hieman vieraampaan vaihtoehtoon. Valitsimme siis Tiny Loven Tiny Hug carrier -kantorepun, joka mielestämme vaikutti hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvältä vaihtoehdolta. Kantoreppu oli tarjouksessa 79€ ja saatiin vielä lisäalennusta 10€, kun ostettiin samalla hoitoalusta. Mielestäni tämä oli oikeen käypähinta, ja tuote vaikutti oikeen tukevalta ja laadukkaalta. Siksi sitten unohdin Manducat ja Baby Björnit, joiden hinta mielstäni osaksi koostuu merkistä. Ei sillä, että ne eivät olisi varmasti laadukkaita tuotteita, mutta mä päätin luottaa nyt tähän Tiny Hug carrieriin. Pitää sitten tulla tänne kertomaan lisää, kun kantoreppu on saatu käyttöön ja siitä on meillä enemmän käyttökokemuksia. Oikeestaanhan meillä on nyt sitten kaksi kantoreppua, kun sain baby showerien yhteydessä mummiltani myös yhden. Tää toinen, mummilta saatu, on oikeestaan kyllä vaan rintareppu ja Emma-merkkinen sellainen. Täytynee sitäkin sitten testata, kun vauva on syntynyt. Ensin on vaan löydettävä jostain siihen käyttöohjeet, sillä se on käytettynä ostettu, eikä siinä tullut ohjeita mukana.

Brio Happy -yhdistelmävaunut, väri: deep ocean

Brio Primo -turvakaukalo + telakka

Yhdistelmävaunutkin on jo ostettu tai oikeestaan varattu, sillä ne ovat vielä liikkeessä säilytyksessä. Me päädyttiin Brio Happy -yhdistelmävaunuihin, sillä ne vaikuttivat juuri sopivilta meidän käyttöön. Valitsimme vaunu- ja ratasosan petroolin värisenä (virallinen väri: deep ocean ) pienen jahkailun jälkeen. Alunperin olin ajatellut, että musta voisi olla hyvä ja ajaton väri vaunuissa, mutta sitten ihastuin tohon petrooliin ja R myös. Onhan se kiva, että nyt meillä on sitten hieman värikkäämmät vaunut eikä välttämättä ihan jokaisella vastaan tulevalla ole samanvärisiä.

Ostettiin samalla myös samaan sarjaan kuuluva Brion hoitolaukku, tämäkin myös petroolin värisenä. Samaan syssyyn ostettiin myös Brio Primo-turvakaukalo + telakka. Turvakaukalon osalta mennään myös samoissa väreissä, siihenkin valitsimme petroolin väriksi (virallinen väri: ocean green). Ostettiin myös adapteri, jolla turvakaukalon saa kiinni vaunurunkoon. Tämä on mielestäni tosi kätevä ratkaisu esim. lyhyitä kauppareissuja ja kyläilyjä varten. Pidemmillä kävelylenkeillä vaavi saa kyllä vaunukopassa köllötellä, kun se on vauvan selälle pidemmän päälle parempi.

Syöminen: 

Tissit...ON! No ei vaiskaan, mutta jos imetys vaan on mahdollista, niin siihen pyrin pääsääntöisesti. Jokaisen äidin oma rintamaito on parasta ravintoa omalle vauvalle ja sitä haluan omalle lapselleni tietenkin antaa, jos imetys vain onnistuu ja maitoa tulee. Jos jostain syystä näin ei käy, niin sitten tietenkin äidinmaidon korvikkeella mennään. Turha siitä imetyksestä on ottaa kauheita paineita, vaan  sillä mennään mihin pystytään. Tällaisia ajatuksia mulla on nyt tällä hetkellä imetyksestä, mutta saas nähä muuttuuko mun mielipide, kun imetys on ajankohtaisempaa. Tuttipulloja me ollaan saatu muutamia lahjaksi ja niitä sitten käytemme tarpeen mukaan. Luultavasti ostetaan rintapumppu, jotta voidaan välillä pumpataan maitoa talteen ja syöttää vauvaa tuttipullosta. Silloin isäkin saa välillä osallistua vauvan ruokintaan ja mäkin voin joskus jossain käydä itekseen. Voihan sitä korvikettakin tietenkin väliaikaisesti antaa niissä tilanteissa, mutta voihan olla ettei vauva sitä suostu syömään ja ryhtyy lakkoon, kun on liian erilaista ruokaa tarjolla. Rintapumpun hankintaa olen nyt pohdiskellut pitkään ja miettinyt, että kannattaako sellainen ostaa jo etukäteen, ja pitäisikö ostaa sellainen sähköisenä vai käsikäyttöisenä. Noiden sähköisten hinnat tosin huitelee tosi korkealla, joten luultavasti me ostetaan vaan käsikäyttöinen versio. Viime perhevalmennuksessa, joka käsitteli imetystä, terveydenhoitajat kertoivat, että tarvittaessa neuvolan kauttakin voi saada sähköisen pumpun lainaan, mikä mielestäni kuulosti hyvältä. Jos nyt sitten sattuisi, että tuottaisin maitoa kuin lypsylehmä, niin voisin siinä tapauksessa harkita sähköisen rintapumpun lainaamista. Maidonkerääjien ja rintakumien ostoa vielä harkitsen, koska en tiedä ovatko ne alkuun ihan välttämättömiä ja saahan niitä sitten kaupasta haettua, jos tarvii. Syöttötuolia ja ruokailuvälineitä sun muita ei olla vielä vauvalle hankittu, mutta olen sitä mieltä, että niitä kerkee sitten hankkia myöhemminkin. Eihän vauva niitä tule ensimmäisinä kuukaksina kuitenkaan käyttämään. Harsoliinoja, ruoka- ja kuolalappuja meillä on ruokailujakin ajatellen ihan mukavasti. Imetystyynykin voisi olla hyvä hommata, mutta senkin kanssa olen vaan ämpyillyt. Itselläni on sellainen vartalotyyny, jonka ostin raskauden aikaista nukkumista ajatellen, ja mietinkin, jos siitä vaikka olisi hyötyä myös imetyshetkiin. Pitää kokeilla, ja niinkun tässä olen monen hankinnan kohdalla jo maininnut, voihan sen, tässä tapauksessa imetystyynyn, ostaa jälkikäteen, sillä onhan ne kaupat auki vielä lapsen synnyttyäkin.

Viihtyminen: 

leikkimatto

Leluja (helistimiä, puruleluja, uniriepuja, pehmoleluja, palloja, kangaskirjoja ja pari muuta satukirjaa) vauva on jo saanut lahjaksi ja muutaman lelun olen myös itse ostanut. Niitä en meinaa enää yhtään ainakaan itse ostaa, sillä luultavasti niitä tulee vielä lahjaksi lisää vauvan synnyttyäkin. Ja eipä se vauva ihan pienenä vielä hirveesti leluja tarvitse, kun se suurimmaksi osaksi vaan nukkuu, kakkaa ja syö oikeestaan. Viihdyttävintä varmaan on vaan, että vauva saa seurailla ihmisten kasvoja, ja etenkin äipäin ja isin. Tutteja on saatu lahjaksi varmaankin kymmenkunta ja tuttipidikkeitäkin pari kappaletta, että niitäkin on riittävästi. Ja voihan olla, että vauva ei ees tuttia kelpuuta. Leikkimattokin ostettiin viime perjantaina, kun sellanen löytyi Lastentarvike-kaupasta alehintaan. Olen kuullut niin monelta taholta, että leikkimatto on hyvä hankinta, sillä moni vauva niissä viihtyy. Niinpä päätin nyt sitten jo ennen vauvan syntymää sellaisen hankkia, kun hyvä tarjous tuli vastaan. Ostamamme leikkimatto ei siis ollut hinnalla pilattu, niinkuin mielestäni suurin osa noista leikkimatoista on. Kauheita summia niihin saa uppoomaan, jos vaan haluaa. Me ostettiin Tiny Love 3in1 Cozy leikkimatto, joka mielestäni on ihan käypäpeli; simppeli, värikäs ja pienikokoinen, nin se mahtuu myös hyvin tänne meidän pieneen asuntoon. Turvakaukaloon ostinkin silloin Lapsimessuilta sen pöllölelun, ja rattaisiin täytyy varmaan ostaa myöhemmin myös joku vastaava, vauvaa viihdyttämään. Sitteriä meillä ei vielä ole ja sen hankinta varmaan muutenkin jää vauvan syntymän jälkeiseen aikaan. Sitterivaihtoehtoja täytyy siis vielä käydä läpi sitten joskus myöhemmin.

Tällaisia vauvantarvikkeita me ollaan tähän mennessä hankittu ja luulen, että näillä päästään ainakin hyvin alkuun. Kaikki tavarat ovat oikeastaan vielä kaapeissa säilytyksessä ja odottamassa käyttöönottoa, mutta kohtahan niitä voisi jo ottaa esille ja "sisustaa" asunto valmiiksi vauvaa varten. Huomenna tulee täyteen 34 raskausviikkoa eli laskettuun aikaan on enään 6 viikkoa. Olisi siis varmaankin syytä tehdä viimeisimmät hankinnat, kohta puolin, jos niiden halutaan olevan valmiina vauvan synnyttyä. Koskaan ei voi tietää milloin se meidän Pikku Papu meinaa tänne maailmaan putkahtaa, joten on hyvä, että kaikki välttämättömät hankinnat on jo tehty. Itse saan ainakin siitä mielenrauhan, kun tiedän, että suurin osa tärkeimmistä hankinnoista on jo tehty. Mun myös pitäisi varmaan kohta alkaa miettiä, mitä sinne sairaalakassiin kannattaisi pakata mukaan. Siitä voisinkin tehdä oman postauksen tässä lähitulevaisuudessa, kun olen hieman kartottanut tilannetta, mitä sinne sairaalaan olisi hyvä ottaa mukaan. Jos jollekkin teistä lukijoista tulee mieleen tarvikkeita, joita sairaalaan kannattaisi ehdottomasti ottaa mukaan, niin ideoita otetaan mieluusti vastaan!

Onko teillä mitään hyviä vinkkejä pinnasänky-ostoksille?

Mitäs olette mieltä, kannattaisiko rintapumppu hankkia jo ennen vauvan syntymää?

Oletteko kokeneet sitterin käytännölliseksi kapineeksi? Millainen sitteri kannattaisi ostaa?