Huomenta, päivää! Ei ole vaavi itsestään vielä mitään ilmoittanut ja tuntuu, että joka aamu on fiilis, et ei taaskaan! On tää loppuajan odottelu kyllä raastavaa hommaa. Mielessä on vaan koko ajan...et joko nyt...eiku nyt... Hyvänä puolena on kyl se, että ei sitä synnytystä osaa ees nii kauheesti enää pelätä, kun toivois sen vaan nyt alkavan! Tietty sitten, kun se aika oikeesti koittaa, nii sitä varmaan toivoo kuitenkin lisäaikaa valmistautumiseen! On tää ihmismieli erikoinen...
Väsynyt alkaa myös mulla olemaan olo, enkä öisin saa enää kunnolla nukuttua. Eilen oli neuvola ja siellä kaikki oli ihan ok, mutta sovittiin uutta aikaa ensi tiistaille, kun verenpaineet oli vähän koholla ja kun tuota turvotusta riittää, vaikka muille jakaa. Toiveissa olis kyllä, että oon jo räjähtänyt kahdeksi kappaleeksi ennen tuota seuraavaa neuvola-aikaa! Mutta saas nähä!
Rakas siskoni lensi viime yönä tänne Suomeen lomalle ja odotan hänenkin näkemistään innolla! Olisin kyllä toivonut, että seuraavan kerran, kun nähdään on meidän pikku Papukin jo maailmassa. Pitää nyt tässä haistella tilannetta, mutta jos ei vaavi pian ala syntymään, niin nähdään sitten siskoni kanssa varmaan ihan muuten vaan. Ehkä hän piipahtaa täällä Lahdessa meillä kylässä, ensi viikosta varmaan ainakin! Sisko on nyt maisemissa seuraavat 10 päivää ja olisi kyllä tosi kiva, jos meidän pikkuinenkin syntyis tällä ajalla, että ehtisi sitten tässä tätiinsä hieman myös tutustua. Pidetään peukkuja, että kohta alkaisi tapahtumaan!
Tänään on 8. heinäkuuta ja on siis päivä, jota mä ja R veikattiin pikku Papun syntymäpäiväksi. Mutta ainakaan vielä ei ole mitään merkkejä vauva saapumisestaan antanut...Eli odottelu sen kuin jatkuu! Pitää varmaan tästä nyt nousta sängystä ja keittää kahvit, ja koittaa keksiä jotain sisältöä tähän päivään, että aika ei vain matelisi!
Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti