Mietteitä tulevasta synnytyksestä ja kivunlievityksestä

Tänään on rv 34+6 (eli raskauden 244. päivä) ja enää noin 5 viikkoa laskettuun aikaan. Mielessäni on lähiaikoina pyörinyt tuleva synnytys ja erilaiset kivunlievitysmenetelmät. On jotenkin outo ja jännittynyt fiilis, sillä edessä häämöttää tuntematon. Toissa päivänä vau.fi-sovelluksenkin päivän tietoikussa puhuttiin epiduraalista, joka myös osittain sai mut miettimään taas tätä asiaa enemmän. Oon ladannut ton vau.fi-sovelluksen jo raskauden alussa ja siitä on kiva päivittäin seurata raskauden etenemistä. Toissa päivänä siis oli raskauden 242. päivä ja sovellus sanoi seuraavaa: katso viereinen kuva.

Hassua ajatella, että pikkunen on nyt jo reilu 2 kilonen ja pituuttakin on jo yli 40 cm. Alkaahan sillä varmaan pikku hiljaa olla jo vähän ahtaampaa siellä kohdussa, eikä pikkunen varmaan enää kohta kykene helposti kääntymään. Nyt näyttäisi siltä, että vaavi on raivotarjonnassa ja luultavasti edessä on alatiesynnytys. Joten alatiesynnytyksestä ja erilaisista kivunlievitystavoista olen tietoa imenyt itseeni. Esimerkiksi epiduraalipuudutuksesta olenkin jo netistä paljon tietoa lukenut ja perhevalmennuksen synnytyssairaalakäynnillä siitä myös jotain kerrottiin. Mua myös jännittää aika lailla tuleva, sillä synnytyshän on mulle ihan uus kokemus. Kerronkin hieman nyt mietteitäni liittyen synnytykseen.

Aion itse lähteä synnyttämään sillä aatteella, että epiduraalipuudutuksen otan, jos sellaisen tarvitsen ja muutenkaan en aio kieltäytyä muistakaan kivunlievitysmenetelmistä, jos tunnen niitä tarvitsevani. Mielestäni on ihan jokaisen oma asia, miten tahtoo synnyttää ja millaisia kivunlievitysmenetelmiä käyttää. Eikä se mielestäni yhtään vähennä synnytystä kokemuksena, jos päättää lääkkeellistä kivunlievitystä käyttää. Mielestäni on myös turha luoda itselleen kauheet paineet siitä, että pitäisi ilman lääkkeitä pärjätä. Tälleen ensisynnyttäjänä varsinkin, kun ei ole tietoa millaista kipu tulee olemaan ja kestääkö sen ilman apuja, niin mielestäni järkevintä on lähteä tähän uuteen kokemukseen avoimin mielin, ilman minkäänlaisia turhan tarkkaan tehtyjä suunnitelmia ja päätöksiä. Itse aion ainakin mennä tällä periaatteella ja katsoa tilanteen mukaan, mihin pystyn ja millaista kivunlievitystä tarvitsen.

Kuten jo mainitsin, synnytys jännittää mua jo aika lailla, mutta ei kuitenkaan ihan peloksi asti. Kyllä mä sen varmasti kestän, vaikka luulen kuitenkin sen olevan fyysisesti ja henkisesti rankoin kokemus, jonka olen ikinä kokenut. Toisaalta se on myös hienoin ja onnellisin hetki, koska saadaan meidän ensimmäinen lapsi saatettua maailmaan. Tunnekuohuilta ei varmasti vältytä ja luulenpa, että tunteet heittelevät helposti laidasta laitaan synnytyksen hetkellä. Itse synnytystä en jotenkin halua paljoa suunnitella etukäteen, sillä luulen, että paras vaihtoehto on mennä sen mukaan mikä parhaimmalta tuntuu ja kuunnella omaa kehoa siinä hetkessä. Yhden jutun kumminkin olen miettinyt, että haluaisin päästä synnytyssairaalan ammeeseen avautumisvaiheen alkuvaiheessa, sillä koen, että vesi on aina toiminut mulla rentoutumiskeinona. Kun nuorena kärsin kovista kuukautiskivuista, käytin vettä kipuihin apuna, esimerkiksi lämmin suihkuttelu mielestäni auttaa hyvin tämän tyylisiin kipuihin. Muutenkin ajattelin kokeilla sairaalassa kaikenlaisia kivunlievityskeinoja, jotta löydän sen mikä parhaiten helpottaa omaa oloa. Itseni tuntien luulen, että huonoin vaihtoehto on vaan kököttää paikallaan kivuissa, mutta sen näkee sitten. Synnytysasennostakaan en osaa yhtään sanoa mitään, pitää kokeilla mikä tuntuu parhaimmalta ja kuunnella kätilön ehdotuksia. Kätilöille synnyttämismenetelmät ovat kuitenkin tuttuja ja arkipäivää, niin aion luottaa heidän arvostelukykyynsä siinä määrin, että he kertovat sitten synnytyksen hetkellä, millaisia vaihtoehtoja on  ja voidaan sitten yhdessä miettiä mikä olisi hyvä vaihtoehto mun kohdalla. Ajattelin kuitenkin pysyä vahvana ja kuunnella kehoani, ja vaatia kaiken avun minkä tarvitsen. Tietenkin, sairaalan henkilökunta koittaa tehdä parhaansa joka tilanteessa, mutta heillä on varmasti muitakin synnyttäjiä samaan aikaan hoidettavana, joten eivät kokoajan voi mua huomioida, siksi ajattelen niin että, on hyvä vähän tehdä itsestään numeroa, että saa tarvittavan avun.

Vaikka mielestäni synnytystä ei kannata kauheasti suunnitella, on mielestäni hyvä silti ottaa selvää siitä millaisia asioita synnytyksessä on otettava huomioon; millaisia kivunlievitysmenetelmiä, synnytyksen vaiheita, synnytysasentoja, riskejä ja niin edelleen on. Itse olen jonkin verran asiasta lukenut ja tunnen nyt tietäväni aika hyvin millaisia mahdollisuuksia synnytyksessä on ja mitä voin vaatia/pyytää. Olen lueskellut myös oman synnytyssairaalan nettisivuilta tietoa sen synnytysosastosta ja sen käytännöistä sekä vuodeosastosta. Meidän synnytyssairaalana on siis Päijät-Hämeen keskussairaala. Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän nettisivuilla on kattavasti tietoa synnytysosastosta ja sen käytännöistä, kuten myös synnyttäjien vuodeosastosta. Noilta sivuilta löydät paljon tietoa, joka ainakin avasi mulle hieman lisää PHKS:n  omia käytäntöjä ja tämä tietoisuus lisäsi myös turvallisuuden tunnetta.

No nyt sitten vaan odotellaan tulevaa ja sairaalakassinkin aion kohta jo pakata, ehkäpä ensi viikolla viimeisen lääkärikäynnin jälkeen. Siitä teen sitten oman postauksen, niin kuin jo aikaisemmin lupailin. Toivon mukaan olisin kotona, kun supistuksen alkavat, niin voisin sitten koittaa supistuskipuja lievittää miettimilläni tavoilla; lämmin suihku, vehnätyyny, jumppapallo, hieronta, parasetamol jne. Jos en ole kotona synnytyksen käynnistyttyessä, niin aion sinne heti suunnata tietenkin tai sitten sairaalaan, jos tilanne vaatii. Tuskinpa sitä kuitenkaan sairaalaan vielä aluksi mennään, jos ei mitään hälyttävää tule. Synnytyssairaalasta sanoivat, että sairaalaan tulisi saapua vasta, kun supistuksia on 5 minuutin välein ja väli on pysynyt samana jo tunteja.

Ja eihän synnytystapakaan ole vielä aivan varma, siihen saadaan varmasti ensi tiistaina selvyyttä lääkäriltä. Sektiosta en ole kauheasti lukenut, enkä ehkä luekkaan, jos ei lääkäri siihen suuntaan väläyttele valoja. Hätäsektiohan on tietty mahdollinen, jos synnytyksessä tulee jokin komplikaatio, mutta siinä tapauksessa aion luottaa siihen, että sairaalan henkilökunta tietää mitä tekee ja toimia sen mukaan. Toivon mukaan alatiesynnytys olisi kuitenkin edessä, Tällaisia mietteitä synnytys mussa herättää ja saa nähä, millaista se on sitten oikeasti.

rv 34+6

Jos sulla on vinkkejä synnytykseen valmistautumiseen, niin kuulen niitä mielelläni. Ja synnytyskertomuksetkin on tervetulleita, mutta ei kiitos mitään kauhuskenaarioita, jotta uskallan edes synnyttämään lähteä ;D