Turvonneita ja hieman kiukkuisia kuulumisia

Ah, tätä ihanuutta! On niin ihanaa herätä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, kun mitään paikkaa ei kolota...TAI SITTEN TILANNE ON AIVAN TOINEN! Tää raskaus alkaa olemaan nyt siinä vaiheessa, että se alkaa olemaan jo jonkinlainen rajote. Nyt on menossa siis raskausviikko 36+1. Kyllästymispisteeseen pääsen varmasti synnytykseen mennessä ja toivottavasti se myös tekisi synnytyskokemuksesta edes vähän siedettävämpää, kun tietää, että sen jälkeen pääsee eroon tietyistä raskauden oireista.

rv 35+3

Viime yöllisillä vessareissuillani mietin, kuinka mä oikeen selviin synnytyksestä, kun alan olemaan siinä kunnossa, että joka paikkaan särkee jo nyt. Turvotus on vaan lisääntynyt ja selkä pettää. Öisin vaapun vesssaan kuin mikäkin ankka ja aamusin tuntuu kuin mua olis koko yö hakattu jalanpohjiin ja kämmeniin. Nykyään mun kädetkin on sit jatkuvasti turvonneet ja käsien puristusvoima on hävinnyt kuin pieru saharaan. Aamusin kämmenet on tosi kipeet, niitä kihelmöi ja ne on osittain puutuneet. Jalanpohjissa tuntuu kuin olisin kävellyt kuumilla hiilillä. Ja tämä ihana turvotus, joka hieman on ehtinyt yön aikana laskea, tulee nykyään kuvioihin jo heti aamusta alkaen.

Toi mun selkä on taas ruvennut enemmän reistailemaan, mut eipäs mikään ihme, kun onhan mulla tossa kannettavana aikamoinen etureppu. Tän raskauden aikana mun paino on noussut tähän mennessä yhteensä joku 15 kg ja eikä se nousu kyllä varmasti vielä tähänköön tyssää. Tuntuu, että mun kehoon on  kertynyt ihan hirveesti nestettä ja toivonkin, että pääsen siitä synnytyksen jälkeen nopeasti eroon ja  muutenkin näistä kiloista. Pitää sitten alottaa vaunulenkit heti, kun vaan oon hieman eka palautunut synnytyksestäja katsoa mitä suuhunsa pistää.

mun parvekekukat

Tiistaina mulla oli se loppuraskauden lääkäri ja kaikki näytti olevan kunnossa. Vaavi sai suunnilleen saman painoarvion tältäkin lääkäriltä, kuin mikä saatiin viime perjantaisella lääkärikäynnillä. Kohdunsuulla ei ollut oikeestaan tapahtunut vielä muutoksia, joten synnytykseenkin on varmaan vielä aikaa tovi...tai ei voi tietää, kyllähän ne muutokset voivat tapahtua tosi nopeastikkin. Lääkäri ei nähnyt mitään esteitä alatiesynnytykseen, joten sellainen on nyt sitten luultavasti edessä. Pikku Papu on siis raivotarjonnassa ja hyvin jo laskeutunut. Toi tiistain lääkärireissu tuntui kyllä hieman turhalta, kuin melkeen samat asiat saatiin tietää jo perjantaina äitiyspoliklinikkakäynnin yhteydessä, mutta tulihan nyt sitten ainakin saatua kahden lääkärin mielipide. 

Lääkärin jälkeen pyörähdin hieman kaupoilla ja kirpparilla. Ostin h&m:ltä parit imetysliivit ja -topit, ja Vadelmatarhan kirppikseltä verhotangon pinnasänkyyn. Verhotangon mukana tuli myös verho, mutta luultavasti se ei nyt ainakaan heti tule käyttöön, sillä aattelin ommella sellaisesta turkoosista läpinäkyvästä kankaasta ihan omat verhot pikkuisen unipesään. Pitäisi vaan kaivaa ompelukone esiin häkkivaraston uumenista ja tarkastaa, että se on toimintakunnossa, ja sitten vaan ompelemaan...helpommin sanottu kuin tehty. Oon siis todella kömpelö ton ompelukoneen kanssa tai oikeestaan mulla ei vaan riitä maltti, mutta täytyy edes kokeilla, josko tällä kertaa onnistuisin. Pyysin R:ää eilen "asentamaan" ton verhotangon, nii se huomas, että siitähän puuttuu sellanen toinen kiinnityspalikka. Laitoin juuri kirppikselle sähköpostia asiasta ja toivon, että toinen kiinnitys osa löytyisi. Niin säästyttäisiin kaiken maailman omien patenttien keksimiseltä.

Eilinen päivä kului kouluhommien parissa, kun koodailtiin nettisivuja erään koulukaverini kanssa. Onneksi vihdoinkin edistyttiin hommissa ja tarkoitus olisi jatkaa samalla hyvällä sykkeellä myös tänään. Kuitenkin eilen päästyäni kotiin olin ihan poikki ja nukuinkin sitten koko illan. Tänään olisi vielä tarkoitus mennä koulutöiden jälkeen R:n kanssa perhevalmennukseen, mutta täytyy nyt katsoa, kuinka väsynyt sitä on taas, kun on koko päivän istunut koneen ääressä. Ja kestääkö selkä vielä parintunnin istuskelun perhevalmennuksessa tuon jälkeen. Tänään olisi aiheena suun terveys ja vauvan motoriikan tukeminen.

Meidän Lallinaattori

Täytyy koittaa lähiaikoina tehdä postausta niistä meidän Ikean ostoksista ja siitä sairaalakassista, kun vaan kerkeän. Me ollaan muuten R:n ja Lallin kanssa varmaankin lähdössä viikonlopuksi minilomalle. Me mennään R:n isän "mökille", kyseessä ei siis ole mikään perinteinen mökki vaan sellainen pieni rivitalo yksiö, mutta on kumminkin kiva päästä maalle, sinne kaiken rauhan keskelle. "Mökki" sijaitsee sadan kilsan päässä Lahesta, joten matkakaan ei onneksi ole pitkä ja tarvittaessa siitä ajaa nopeesti takaisin Lahteen. Aateltiin, että olisi kiva viettää vielä pieni yhteinen lomareissu ennen vaavin tuloa, kun sitten voi olla, että ei vähään aikaan saadakkaan kahden keskeistä aikaa. Ihanaa vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa, kun on se aina ihan eri asia, kun vain kotona oleskelu. Grillataan, lepäillään, rentoudutaan ja uidaan! Uintia odotan innolla ja toivon, että vesi olisi sen verran lämmintä, että uskaltaisin vihdon jo talviturkin heittää pois. Luulen kyllä, että jos toinen meistä uimaan tarkenee, niin se olen mä, sillä R ei varmasti järveen mielellään mene.Mä taidan olla se meijän perheen vesipeto ja toivottavasti saan sitten meidän pikkuisesta joskus uintikaverin, sillä R:n ja Lallin suhteen olen jo menettänyt toivoni. He saavat sitten viikonloppuna vain seurata vierestä, kun mä lutaan menemään.

rv36+1

Sori tästä hieman negatiivisesta päivän aloituksesta, mutta tällaista tänne nyt vaan kuuluu tällä hetkellä. Hymy ei kuitenkaan oo ihan kokonaan hyytynyt, kuten kuvista voi nähdä. Hups, oon näköjään hieman myöhässä aikataulusta, joten nyt on pakko rientää nettisivujen ihmeelliseen maailmaan!

On tää melkoista hötömölöä, sanon minä! ;D